Pohjois- ja Etelä-Korean rajaseudulla merenrantakaupungin pensionaatissa työskentelevä opiskelijatyttö kiinnostuu ranskalaisesta asukkaasta, Kerrandista, joka piirtää sarjakuvaa. Hän vie asukasta museoihin ja he käyvät yhdessä syömässä. Sarjakuvan eteneminen kiinnostaa tyttöä ja hän nivoo smielessään tarinaann omia tapaamisiaan miehen kanssa. Vieras ja kertojatyttö käyvätkin syömässä ja museoissa. Kerrand ei kuitenkaan syö koskaan tytön valmistamia perinteisiä kalaruokia. Tytön äiti myy kalatorilla kaloja ja on huolissaan tyttärensä ravitsemuksesta. Ilmeisesti tytöllä onkin syömishäiriö ja hän vaikuttaa estyneeltä ja ujolta.
Kirjan kerronnassa on vahvasti esillä ruoka, erilaiset kalat ja niiden valmistaminen. Äiti osaa käsitellä myös myrkyllistä fogu-kalaa. Mustekalaa tytärkin osaa valmistaa ja muste virtaa myös Kerrandin sarjakuvapiirroksiin ja tahraa pöytääkin. Talvinen kaupunki on kylmä ja hiljainen, mikä välittyy myös kirjan tunnelmiin, päähenkilöiden käyttäytymiseenkin.
Arttu Seppänen kuvaa kirja-arviossaan ransakalais-korealaisen nuoren kirjailijan Dusapinin teosta tyylipuhtaaksi suoritukseksi, vaikkakaan kirja ei hänen mukaansa sisällä mitään uutta ja jännittävää. (HeSa 1.4.2023). Minut kirja jätti kylmäksi. Arvelin sen johtuvan ranskalaisen kulttuurin vaikutuksesta, koska minun on joskus vaikea päästä siihen sisään. Ulkopuolisuutta ja vieraantuneisuutta voi mielestäni kuvata vahvemminkin. Tästä kirjasta jäljelle jäi vain apea tunnelma, jota ruokakuvaukset lievästi maustavat.
Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella. - Siltala, 2023. - Ransakankielinen alkuteos:Hiver a Sokcho, 2016. -Graafinen suunnittelu:Luke Bird/Tuula Mäkiä. - 148 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti