Brit Bennett:Äidit

Tästä kirjasta innostuin Kirjasähkökäyrän postauksesta, enkä lukemistani kadu. Pidin Bennettin tavasta kirjoittaa. Hän paneutuu ensin 17-vuotiaan Nadia Turnerin tuskaan. Hänen äitinsä on ampunut itseään päähän ja kuollut eikä Nadia sen enempää kuin isä Robertkaan ymmärrä tekoa. Nadia löytää lohtua tai hellyyttä papin pojan Luke Sheppardin sylistä, mutta tragedia paisuu, kun Nadia huomaa odottavansa Pientä. Hän on haaveillut opiskeluista eikä halua antaa unelmiensa kaatua, kuten äiti oli tehnyt hänet saadessaan.

Nadian lisäksi asioita katsotaan välillä Luken näkökulmasta. Hän on rakentanut elämäänsä urheilijana, mutta loukkaantuminen muuttaa suunnitelmat. Lyhyt suhde Nadiaan muuttaa Luken elämää vielä enemmän. Luke haluaisi pitää lapsen, mutta ei osaa ilmaista haluaan eikä halua asettua Nadian tulevaisuudensuunnitelmien tielle.

Aubrey on elänyt lapsuuden ilman äidin tukea ja joutunut tämän miesystävän pahoinpitelemäksi. Luokkatovereilleen hän esiintyy hyväntahtoisena ja herttaisena lapsena, joka ei hairahdu koskaan mihinkään pahaan. Huolimatta Nadian maineesta luokan hurjana tyttönä, jää Aubrey lopulta hänen ainoaksi ystäväkseen, kun Lukekin välttelee tapaamista.

Nadia koki olevansa tietyllä tapaa onnekas. Hänen äitinsä ei sentään ollut sairas - pyrkinyt satuttamaan vain itseään. Hänen äitinsä ei sentään olisi ikinä antanut kenenkään miehen lyödä omaa lastaan. Hänen äitinsä oli kuollut, mutta oliko mitään pahempaa kuin tietää, että oma äiti eleli jossakin mutta halusi pikemmin pitää hakkaavan miehen kuin oman lapsensa?

Näiden päähenkilöiden lisäksi tapahtumia seuraa ja kommentoi joukko vanhoja naisia, "Äidit", jotka seuraavat kylän elämää ja tulkitsevat tapahtumia vahvan uskonnollisen ja tiukan moraalisen elämänkatsomuksen läpi. Uskonto ja se, miltä asioiden pitäisi näyttää muiden silmissä vaikuttavat tapahtumien kulkuun enemmän kuin kukaan niiden kokijoista haluaa tunnustaa.

Äitiyden teemaa kirjailija käsittelee siis monin eri tavoin. Kirjan päähenkilöiden kompleksinenkin äitisuhde laajennetaan äitiyteen silloin kun lasta ei ole, kun se on abortoitu, kuten Nadian kohdalla. Tässä yhteydessä tekstiin nostettu raskaudettomuus -sana kummastuttaa minua täsmällisestä ilmaisuvoimastaan huolimatta.

Mutta silloin hän oli tajunnut, että Nadia ei puhunut äidistään, koska halusi varjella tätä, pitää tämän itsellään. Aubrey taas ei puhunut äidistään, koska halusi unohtaa, että hänellä koskaan oli äitiä ollutkaan.

Ei ole olemassa mitään raskaudetonta naista, kyltissä luki, vain kuolleen vauvan äiti.

Äitiyden lisäksi muutkin ihmissuhteet nousevat pinnalle. Bennettin päähenkilöt ovat usein köyhiä. He joutuvat ponnistelemaan kohtuulliseen  toimeentuloon ja toivovat lapsilleen parempaa elämää kuin heillä itsellään on ollut. Silti lapsetkin paljastuvat oman luokkansa edustajiksi tai Nadian tavoin tuntevat syyllisyyttä siitä, että ovat hankkineet ammatillista menestystä ja vanhempiaan paremman koulutuksen.

Köyhyys ei koskaan kadonnut ihmisestä, Cherry sanoi Lukelle. Se oli ytimiin asti iskostunutta nälkää. Se näännytti silloinkin, kun maha oli täynnä.

Hän ei ikinä hehkuttanut sellaisia asioita toisin kuin hänen ystävänsä, jotka olivat ylpeitä siitä, että olivat sukunsa ensimmäisiä yliopistoon menijöitä tai arvostetun harjoittelupaikan saaneita. Miten hän voisi ylpeillä äitinsä päihittämisellä, kun oli aluan alkujaankin ollut jarruttamassa äitinsä elämää?

1990-syntynyttä Bennettiä on verrattu tämän kirjan takakannessa Toni Morrisoniin. Ainakin minut hän vakuutti, sillä kirjailija piti otteessaan niin lukijan kuin moninaisen henkilömäärän teoksessaan. Tapahtumia oli helppo seurata ja mielenkiinto pysyi koko ajan luetussa. Samaistumisen kokemuksiakin oli mahdollista saada, sillä niin taitavasti Bennett paneutuu Nadian murheeseen ja Aubreyn ehdottomuuteen. Vaikka kylän vanhat naiset, elämää tarkkailevat "Äidit" vievätkin kerronnan välillä yhteisölliselle tasolle, hämmästelin heidän osuuttaan. Harvoin kuitenkin saa lukea näin tiukasti ja monipuolisesti aiheessaan pysyvää teosta, joka pystyy kuitenkin kertomaan jotakin uutta. Sitähän kirjallisuudelta odotetaan!

Nadia oli jo alkanut tottua heidän keskusteluidensa aaltoilevaan luonteeseen, avautumiseen ja sulkeutumiseen, pieneen etenemiseen, sitten taas perääntymiseen, joten hän vain nyökkäsi ja oli ymmärtävinään, niin kuin hän teeskentelisi koko ikänsä ymmärtävänsä, kun ystävät valittivat äideistään.

Brit Bennett:Äidit. - Tammi 2023. - Englanninkielinen alkuteos: The Mothers, 2016. Suom Maria Lyytinen. - (Tammen keltainen kirjasto, 536 ), 295 sivua