Vaikka heti ensimmäisen osan tästä septologiasta luettuani laitoin kahteen seuraavaan käännökseen varauksen kirjastoon, en edes kuvitellut enää niistä innostuvani. Luulin, että tarinaa marraskuun 18. päivästä yhä uudelleen elettynä ja päivä päivältä kerrottuna riittää vain yhteen kirjaan. Tuo ensimmäinen kirja minut oudosti lumosi.
Toisin kuitenkin kävi: tämä kirja vakuutti ja lumosi vielä enemmän. Kirjailija paljastaa salaisuutensa tässä teoksessa:
Ensimmäistä kertaa ajattelen: Thomas on oikeassa sanoessaan, että minun täytyy etsiä ulospääsyä yksin. Sinun yksityiskohtien tajullasi, hän sanoi. En tiedä, onko ulospääsyä olemassa, mutta tarkkailen yksityiskohtia, ruumiinosia, ihmisten yksityiskohtia.
Tara Selter on pitänyt yhdessä miehensä kanssa antikvariaattia Ranskassa, Clairon-sous-Boisissa. Hän on juuttuunut viettämään marraskuun 18. päivää yhä uudelleen. Muut elävät päivää ensimmäistä kertaa ja vaikka Tara on kertonut miehelleen ongelmasta eikä mies kiistä vaimon kokemusta, on hän unohtanut kuulleensa Taran ongelman seuraavana päivänä.
Ensimmäinen osa raportoi tutkimusta toistoista ja siirrettyjen esineiden mukana seuraamisesta samanalaiseen päivään. Siinä Tara muuttaa pariskunnan talon päätyyn, koska ei halua jatkuvasti selittää miehelleen ongelmaa. Lopulta edessä on vain lähtö.
Minulla ei ole enää mitään asiaa tänne. Kävelen samoilla kaduilla, mutta minua kannattelevat ainoastaan rutiinit ja vanhat tottumukset. Minulla on aina ollut hyviä syitä olla täällä, mutta nyt tunnen itseni tarpeettomaksi.
Tässä toisessa osassa Tara luo itselleen vuodenajat ja juhlahetket matkustamalla: talven, kevään, kesän ja syksyn, pääsiäisen ja joulun.
Kukaan ei ollut kuollut eikä loukkaantunut. Aikaan oli vain tullut vika. Sanoin että olin tottunut ajatukseen. Että olin toinen. Että päässäni oli lakaistu polku, aurattu väylä, raivattu tiheikkö. Että yritin löytää tien, että halusin palata takaisin tavalliseen aikaan, mutta tarvitsin joulun jotta aika kuluisi, jotta en olisi ikuisessa marraskuun päivässä.
Talven hän löytää Ruotsista ja Norjasta, kesän Espanjasta, pääsiäisen Cornwallista ja alkusyksyn Kölnistä - kaikki marraskuussa. Kuvauksessa on läsnä junassa, kaduilla ja hotelleissa nähtyjä ihmisiä. Vuodenajat tuntuvat iholla ja näkyvät vaatetuksen muutoksissa. Kevät tuo raparperit ja parsat, pääsiäinen karitsat. Kerronta on kirkasta, aistivoimaista ja yksityiskohtaista.
Matkustaminen vuodeaikojen perässä tuo alati samaa päivää viettävän naisen elämään päämäärän ja tarkoituksen. Vaikka hän jossain vaiheessa tajuaa sen valheelliseksi, mieleen pyrkivät yksityiskohdat ja kohdattujen ihmisten havainnointi luovat mielenkiintoa niin Taran elämään kuin tekstiinkin. (Huomaan itsekin katsovani ympäristöni pieniä asioita aiempaa tarkemmin tätä kirjaa lukiessani.) Selviytyminen päivästä toiseen marraskuun 18. päivään erilaisissa olosuhteissa antaa tähän kaikkeen syyn ja oikeutuksen.
Laukun ansiosta näytän siltä, että minulla on menoa. Olen jatkuvasti tiellä, mutta toisinaan löydän maailmasta kolkan, jossa voin istua hetken. Vedän henkeä. Pysyttelen rauhassa.
Laukun katoamisen aiheuttama hätä tuo esiin probleeman, jota lukija on jo hiljaa ihmetellys mielessään: miten kirjakauppiaalla on varaa matkustaa koko vuoden? Koska muistiinpanoja sisältänyt muistikirjakin katoaa laukun mukana, tämä on ratkaiseva käänne.
Nyt olen aivan varma, että jatkan yhä tätä kiehtovaa tarinaa seuraavaan osaan. Kirjan lopussa oli koukku, jonka ratkeamista lukija jää kaipaamaan. Olisin kai muutenkin jatkanut. Enää ei tarvitse edes ihmetellä kirjan nimeä:
Pihalla istuessani tunnen, että aika on säiliö. Niin se on. Aika on päivä, johon voi laskeutua. Yhä uudelleen ja uudelleen. Se ei ole virta, johon voi kastautua vain kerran. Aika ei virtaa, se pysyttelee rauhassa, se on astia. Joka päivä lasken ruumiini marraskuun kahdeksanteentoista. Minä liikun, mutta reunan yli ei loisku mitään. Aika on tila. Aika on huone.
Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta, osa 2. - Kosmos, 2024. - Tanskankielinen alkuteos Om udregning af rumfang II. - Suom.Sanna Manninen. - 175 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti