Venla Pystynen: En voi lakata ajattelemasta kuolemaa

 Kirkko on brändännyt toivon tehokkaasti, mutta minä en usko korkeampiin voimiin, en kenenkään jakelemiin taivaspaikkoihin. Silti välillä mietin, pystytkö kuulemaan minut, isä.

Tytär on ollut 7-vuotias, kun isä on tehnyt itsemurhan. Perhe, isän lisäksi äiti ja isoveli asuivat vanhalla kansakoululla. Isä on sarjakuvapiirtäjä ja huilisti, joka kärsii esiintymisjännityksestä. Äiti kirjoittaa kirjaa eivätkä perheen tulot riitä talon ostosta tulleen velkataakan maksuun.

Kirjan teksti on osoitettu kuolleelle isälle, jota kirjoittaja puhuttelee, kertoo lapsuudestaan ja vanhemmistaan aikuisuudesta käsin, oman perheensä ja työnsä keskeltä. . Hän kantaa mukanaan lapsuuden traumojen lisäksi omia erehdyksiään ja yrittää selvittää, mikä johtuu mistäkin.

Älä mene, ajattelin, mutta en huutanut hänen peräänsä. En ole ikinä huutanut kenenkään perään, isä. En ole ikinä huutanut kenenkään perään, isä. En uskalla näyttää, että tarvitsen muita. Niin säästyn häpeältä, jos huutooni ei vastata. Olen varma, että huutooni ei vastata.

Kuollut isä saa jälkikäteen kannettavakseen syyllisyyttä, jota kertoja ei lapsena ymmärtänyt itseltään poistaa. Kertoja sälyttää taakkaan huolia ja karvaita pettymyksiä, nuoruuden epäonnistuneita seksikokeiluja ja ensimmäisen avioliiton väkivaltaisen narsistin kanssa. 

Huolet yrittävät hiipiä mieleeni, niin kuin aina silloin, kun unohdan pelätä.

Kuitenkin kertoja yrittää ymmärtää selitystä hakiessaan. Hän hahmottaa tarkoin isänsä perhetaustan ja lapsuuden tilanteen. Kerronta on vivahteikasta ja rehellisen oloista, ja kertoja tuntuu koko ajan olevan vereslihalla. Selittelyn makua en kirjasta löydä, vaikka usein autofiktioista sen aistin. Toimittajataustainen kirjoittaja osaa kertoa työntämättä teokseen liikaa, mutta hän taitaa myös yksityiskohtien kuvauksen ja lukija saa elävät maailmat eteensä - ennen ja nytkyajassa.

Olen tutkinut myös Tiina Pystysen, Venla Pystysen äidin, Leskikuningattaren muistelmat(1993) ja tiesin taustat tälle kirjalle. Siitä huolimatta kerronta oli uutta ja jotenkin raikasta, puhdistavaa. Jos se puhdisti lukijan, toivoakseni sama vaikutus ulottui tekijään.

Venla Pystynen: En voi lakata ajattelemasta kuolemaa. WSOY, 2022. - 234 sivua