YLE:n muumilukumaratonin innostamana tartuin Taikatalveen. Yksi junamatka meni hauskasti keskellä talvista maisemaa hyisen kylmien tunnelmien äärellä. Samalla tutustuin sellaisiinkin muumihahmoihin, joita olin vain mukeissa nähnyt. Yksi tuttavuuksista oli uimahuoneessa talvehtiva Tuu-tikki, jonka esikuva on kaiketi ollut Tuulikki Pietilä, Tove Janssonin elämänkumppani. Häneltä lainattua lausetta olen toistellut jo aiemmin - viime aikoina yhä useammin:
Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.
Muumipeikkojen esi-isä oli hauska tavata, vaikkakin lyhyesti. Opin myös tietämään Pikku Myyn isosiskon Mymmelin. Hemuli jäi edelleen vähän arvoitukseksi, sillä hänestä ei kukaan tuntunut oikein pitävän - ei muumipeikko eikä Tuu-tikki. Kuitenkin hän oli reipas, aamuvarhain heräävä seikkailija, joka kyseli hiihtokaveria mukaansa. Ehkä hän oli liian itseriittoinen ja toimi vain omilla ehdoillaan.Jäärouva oli vaikuttava ilmestys kauniine kasvoineen ja katseineen, jotka melkein tappoivat oravan.
Lukupiirikeskustelut avasivat lisää muumimaailmaa. Ehkä näiden kirjojen vahvuus onkin juuri henkilöhahmoissa, jotka ovat eläneet (kaupallistakin!) elämää kirjojen ulkopuolella. Tavoilleni uskollisena aion perehtyä kuitenkin kirjoihin, ehkä maratonin tai sitten paperikirjojen avulla. Paljastaahan henkilöiden käytös eri tilanteissa paljon enemmän kuin mukikuva. Niin kävi Tuu-tikinkin kohdallakin.
Tove Jansson: Taikatalvi. - WSOY,1987.-7.p. - Alkuperäisteos Trollvinter 1957. -Suom. Laila Järvinen. -Tekijän kuvittama. - 131 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti