Jenny Erpenbeck: Kairos

 

Kairoksella, onnellisen hetken jumalalla, on tarinan mukaan otsallaan yksi ainoa kihara, josta häntä saattaa tarttua kiinni, eikä mistään muualta. Jos jumala joskus siivin varustetuilla jaloillaan lentää ohi, Kairos kääntää näkyviin kallonsa kaljun takaraivon, joka on sileä ja jossa ei ole mitään, mistä tarttua kiinni.

Tämä kirja kertoo rakkaustarinan, joka ei ole millään tavalla tavallinen, vaikka siihen kuuluu petos ja vaikka se jatkuu naisen uskottomuuden jälkeenkin.   Rakkaustarina ei lopu, vaikka Katharinan uskottomuus paljastuu, muuttuu vain. Katharina on 19-vuotias ja Hans on kymmenen vuotta Katharinan isää vanhempi. Hans on toimittaja ja kirjailija,Katharina haaveilee näyttämötaiteen opinnoista ja aloittaakin ne. Hans ei aio missään vaiheessa luopua perheestään; Ingrid -vaimostaan ja pojastaan. Hänellä on ollut sivusuhteita aiemminkin ja Katharinakin tapaa exän, josta ystävätär sanoo:

 Sinä olet, mitä se nainen oli ennen, ja sinusta ehkä joskus tulee se, mitä nainen on nyt.

Tapahtumapaikkana on Itä-Berliini,  jossa eletään Saksan Demokraattisen Tasavallan viimeisiä vuosia 1986-1990 ja edelleen muurin murtumisen jälkeisiä aikoja. Katharinan sukulaisia asuu lännessä, ja hän käy Kölnissä tätinsä luona, kertoo serkulleen omasta arjestaan, sillä  onhan muuri aikoinaan erottanut toisistaan naapurit ja sukulaiset.

Kirjeet olivat kulkeneet näiden kahden välillä kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, myöhemmin kolmen sukupolven välillä edestakaisin ikään kuin keskeytymättömänä keskusteluna. Katrin ja Katharina ovat kasvaneet tähän keskustelumaailmaan, ja he jakavat toisistaan erillään olevan arkensa niin kuin he jakoivat vaatteitaan, kun jompikumpi serkuista oli kasvanut nopeammin kuin toinen.

Rakkaustarinan alun jälkeen minun oli vaikea lukea kirjaa. En lainkaan ymmärtänyt suhteen kehittymistä, miehen pöyristyttävää itsekeskeisyyttä ja naisen mukautumista jatkuviin moitteisiin ja nöyryytyksiin. Tapahtumaympäristönä luhistuva valtio oli sensijaan mielenkiintoinen ja kirja tarjosi uutta ajateltavaa niin jaetussa kaupungissa elämiseen kuin muurin murtumisen jälkeiseen aikaan sopeutumisessa.  

Mutta kun se, mitä hän oli neljäkymmentä vuotta pitänyt vastauksena, ei ollutkaan mikään vastaus, eikä siitä sellaista tulisi, olisivatko uhraukset sitten neljäkymmentä vuotta myöhässä osoittautuneet turhiksi?

Kumous, joka vielä vähän aikaisemmin vastusti idän voimassa olevaa järjestystä, vastustaa pian sinne tulevaa lännen järjestystä.

Taitavasti kirjailija sitoo päähenkilöiden elämän maan historiaan ja sen suuriin käänteisiin.  Kirja on Booker- voittaja ja saman kirjailijan teoksista olen aiemmin pitänyt. Missään vaiheessa en omasta vastarinnastani huolimatta halunnut jättää kirjaa kesken. Enkä onneksi jättänytkään.

Jenny Erpenbeck: Kairos. Tammi, 2025. - Saksankielinen alkuteos Kairos 2021. - Suom. Jukka-Pekka Pajunen (Tammen keltainen kirjasto, 555). - 407 sivua

Valkama Meri: Sinun, Margot

 

Helsingin Sanomien esikoispalkinnon voittajateos on täyttä tavaraa yli 500 sivua. Nikottelin ensin, kun tämä teos valittiin voittajaksi. Olin niin varma, että Maisku Myllymäen Holly on paras. Vaan luettuani olen kyllä vakuuttunut, että Meri Valkama on palkintonsa ansainnut. Teoksessa on jännitystä, lähihistoriaa, rakkautta- kaikki sujuvasti ja vetävästi kerrottuna.

Tapahtumat kulkevat eteen päin kolmessa aikatasossa, pääosin Berliinissä, joka on 1980-luvulla vielä Itä-Saksaa. Suomi on taustaa, josta Rosa ja Markus muuttavat miehen toimittajapestin takia DDR.ään 1983. Pariskunnalla on kaksi pientä lasta, Matias ja Vilja, joiden kanssa Rosa viettää päivänsä väsyen etenkin sairastelevan Matiaksen kanssa valvoessaan. Markus pakenee vasemmistolehden ulkomaantoimittajana työhön, jota rakastaa ja pitää tärkeänä. Hän kiintyy pian lastentarhan opettaja Luiseen, jonka ryhmään Viljakin viedään arkipäivien sujuvoittamiseksi. Vasta Berliinin muurin murtuminen 1990 ja sitä edeltävät tapahtumat murtavat lopullisesti myös Rosan ja Markuksen avioliiton, kuten ne kääntävät monen saksalaisenkin elämänsuuntaa. Jälkikäteen arkistoista etsitään vastauksia siihen, kuka ilmiantoi kenet.

Ute tuhahti.

"Miksi katsella länteen kun voi katsella itään."

Rosa tarkasteli Uten kasvoja, yritti päätellä merkityksiä sanojen takana. Ute istui hänen viereensä, kaivoi takkinsa taskusta muovimukin, kaatoi siihen viiniä ja ojensi Rosalle.

"Haluaisitko sinä länteen?" Rosa kysyi ja tarttui mukiin.

Ute kohautti harteitaan.

"Useimpina päivinä en. Tänään kyllä." s.131

Yksi näkökulma on aikuisen Viljan, joka isänsä kuoleman jälkeen matkustaa Berliiniin selvittämään, mitä hänen vanhemmilleen tai etenkin isälle oikein tapahtui. Hän on lukenut Luisen kirjeet isän jäämistöstä, mutta omia muistikuvia hänellä ei juuri ole, vain valoisa kokonaiskuva ajasta Itä-Saksassa. Äiti ei halua tuota aikaa muistella. Vilja pääsee kuitenkin tapahtumien jäljille äidin saksalaisen ystävän Uten kautta ja lopulta arkistotkin paljastavat itäsaksalaista todellisuutta. Markus on aikoinaan vakaasti uskonut työhönsä ja sosialismin mahdollisuuksiin. Hänelle kuten myös monelle itäsaksalaiselle Wende kääntyy pian vapaudenhuuman jälkeen painajaiseksi, vaikkakin eri tavalla. Kaikki eivät selviä hyvin kapitalistisessa Saksassa.

"En usko tuohon. Ei aika paranna haavoja. Aika parantaa kaiken paitsi haavat. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kipeämmältä kaikki tuntuu." s.489

Kirjan monista ansioista eniten minuun vetosi sisältäpäin kuvattu todellisuus Itä-Saksan kehityksessä kohti murrosta. Päähenkilöiden toiminta, työ ja rakkaus tapahtuvat tarkan valvonnan alla, mutta he elävät nuoruutta ja uskovat oikeuden voittavan ja elämän muuttuvan jatkuvasti paremmaksi. Markus ei osaa tehdä ratkaisuja, vaan luottaa henkilökohtaistenkin asioiden ratkeavan itsestään. Vuonna 1980 syntynyt kirjan kirjoittaja on asunut lapsena Berliinissä ja tutkinut DDR:n journalismia, mutta kirja on fiktiota. Se on myös todella hyvin kirjoitettua fiktiota, jossa juoni vie mukanaan, tapahtumat ja henkilöt vaativat huomion. Samalla se tuo jotakin uutta lukijan maailmaan. Minulle kirja antoi oivalluksen elämästä rautaesiripun takana ja siitä, että keskinäinen kilpailu ja vahvimman menestys heittävät paljon hyvää hukkaan.

Meri Valkama : Sinun, Margot. WSOY, 2021. .Päällys Martti Ruokonen, päällyksen kuvat Bernard Jaubert. -554 sivua