Tämä kirja on kirjoitettu farkkuliivit päällä, näppäimiä hakaten - - - ja ihan jumalattoman tosissaan, kertoo kirjailija esipuheessa. Viimeksi mainitun väitteen todistamiseen tarvitaan kyllä lisää novelleja musiikin maailmasta ja mielelläni niitä lukisin. Nämä tässä kirjassa osoittavat sellaista mielikuvituksen lentoa, joita en lähtökohtana olleista laulunsanoituksista ole huomannut ja monta kohtausta olen joutunut ääneen lukemaan halukkaille tai haluttomille kuulijoille, joita arvelen sanakäänteiden viihdyttävän.
Lähtökohtana kullekin novellille on joku laulu, ei välttämättä aina rokkibiisi, kuten nimi lupaa, mutta jo tuo sanoitus kertoo usein tarinan, jota novelli jatkaa - tai kääntää omaan suuntaansa. Lähtökohtana olevat laulut on painettu kirjaan ennen novellia, mikä oli minulle tarpeen, vaikka tuttuja lauluja mukana olikin. Lopussa laulut on lueteltu tekijätietojen kanssa: 16 biisitekstiä ja 16 novellia.
Rigor morkkis novellissa Jeesus nousee kuolleista istumaan, totisesti nousee - - - ja lähtee muina tyyppeinä kävelemään Pohjana on Juice Leskisen laulu, Jeesuksen mummu. Laulusta välittyy huolenpito niin maailmasta kuin lapsenlapsesta novellissa enemmänkin keskitytään ihmettelyyn, vaikka pääsee muummukin kuvaan. Jos laulun sanoitus on priimaa, täytyy novellin mennä toisille apajille.
Inkeri-täti pääsee päärooliin novellissa, jossa sukulaisuussuhdetta käytetään hyväksi ja asia naamioidaan lahjan muotoon.
Oikeasta lahjasta ei neuvotella, se vastaanotetaan tai siitä kieltäydytään.Koska kyseessä oli kuitenkin lahjan irvikuva, siitä todellakin neuvoteltiin.
Inkeri yöpyy hotellissa ja antaa asuntonsa siskonpojan käyttöön, uskottelee reissaavansa lahjaksi saamallaan interrail-kortilla Keski-Euroopassa ostaa tuliaisen Tuomari Nurmion Herttua puhuu sanojen ohjaamana.
Uskotko yliluonnolliseen? -novellin riiuuaikeissa ollut nuori mies herää huonossa kunnossa pöydän kannen alta, eikä morsettamallakaan saa apua. Koska kuolemakaan ei korjaa, eikä minä-kertojan yliluonnollinen läsnäolo välity kenellekään ajatus lentää kiroamaan Agricolaa!
Suurin harha-askel ihmiskunnan kehityksessä oli kirjoitus- ja lukutaidon syntyminen ja varsinkin minäkertojaan pohjautuvan kirjallisuuden keksiminen. Ennen ihminen kykeni ajattelemaan ja vastaanottamaan mitä tahansa. Minunkin viestini olisi mennyt perille.
Eipä arvannut kaiketi J.Karjalainen näitä käänteitä tähtilampun alla telepatiasta laulaessaan!
Tiina Vaattovaaran Sunnuntaiaamu saa lisää väriä pullonkerääjän kokemuksista eri vuodenaikoina Turun kaduilla.
Juhannuksena ohitan takkinsa kanssa painivan miehen. Mies on sisukas ja jatkaa vääntämistä, vaikka takki on ahdistanut hänet nojaamaan Hämeenkadun Salen seinää vasten lähes vaakatasossa.
- Hyi, mies huudahtaa minulle. Äjäjeä aevaaae späijäe!
Koska puhun hyvin juoppoa, pysähdyn keskustelmaan. Hän tarvitsee kiskonta-apua, koska tiukahkon farkkutakin hihaan vängällä upotettu valtava viinapullo ei meinaa enää millään irrota juomaetäisyydelle.
Tästä novellista löytää kirjailijan alter egon ja pientä kritiikkiä toimeentulon lähteitä kohtaan, sillä pulloja keräämällä saa paremmat tulot kuin runoilijana.
Mukaan on päässyt iskelmiäkin, kuten Brita Koivusen laulama tarina Saku Sammakosta. Multavarpaistaan pilkattu Matias Myyrä tukee hulivili Sakua, kunnes tajuaa,
että ketään ei kannata auttaa pohjalle, vaan vasta paluupompusta, kun autettavalla on itsellään taas tahto uuteen suuntaan.
Juhannusfestarit pohjautuu J.Karjalaisen lauluun Laura Häkkisen silmistä. Festarileiriytyminen tapahtuu lähes 80-vuotiaan Markon ohjeistuksen mukaan.
Teltan sijainti oli Markon päättämä, se seisoi kuulemma "juhla-alueen psykomagneettisen energiakentän navassa, sen omalakisessa ytimessä, jossa olisi voinut käytännössä viettää koko tapahtuman syömättä ja juomatta, jos haluaisi, mutta eihän kukaan tietenkään halua". Markun perustelut kuulostivat haihattelelulta, mutta toteutus oli konkreettista. Kun lähdimme kävelemään leirintäalueen läpi kohti festarialueen sisääntuloportteja, ymmärsin teltan sijainnin moniaistillisen nerokkuuden: vessat olivat lähellä, mutta kusi ei haissut.
Monesta novellista pidin, toisista oikein paljonkin. Joku jäi huonommin mieleen. Kaikenkaikkiaan on riemulla todettava oivaltava kekseliäisyys ja verbaalinen kyvykkyys, joka pääosin naurattaa, vaikka tausta joskus tummana heijastuu. Taide synnyttää taidetta - tässäkin tapauksessa. Jo oivallus ryhtyä tekemään novelleja tunnettujen tekijöiden sanoituksista ihastuttaa .
Jussi Seppänen: Suomirockin statistit. - WSOY, 2026. - 209 sivua