Rytisalo Minna: Lempi

Rytisalo Minna
Lempi
Gummerus 2016
234 sivua
Tämä helposti ja nopeasti luettava esikoisromaani näyttää olevan monessa kirjastossa varatuimpien kirjojen listalla. Hyvä, että on ja että kirjan lukevat monet. Mielelläni luin kirjan, enkä kesken olisi malttanut jättää, kun juna tuli perille tai lapsi vaati huomiota. Silmä ei edes meinannut välillä kiinni painua, niin piti kirja otteessaan.
Tekijä on yli 40-vuotias äidinkielenopettaja, syntyisin Sodankylästä ja nykyisin Kuusamossa elävä ja monipuolisesti kolumneja ja lukemiseen liittyviä tekstejä kirjoittava pitkäaikaisen kirjankirjoittamishaaveensa toteuttanut henkilö.
Lappiin sijoittuu myös romaani, jossa tapahtumat kerrotaan kolmen eri ihmisen näkökulmasta, Jokainen kokija ja näkijä vie tapahtumia eteenpäin ja valaisee hieman lisää rakkaustarinaa, jonka keskiössä on nimihenkilö Lempi. Äänessä on ensin hänen sodasta palaava miehensä Viljami, Mies jaksaa vain vaivoin elää tietäessään, että Lempi on kuollut ja kotimökissä häntä odottaa Lempin synnyttämä Aarre ja Lempin kasvatiksi ottama Antero piikatyttö Ellin hoivissa. Lempi on ollut kauppiaan tytär, toinen kaksosista. Hän on heistä reippaampi, yllytyshullu, joka on valmis sukeltamaan kiven joen syvimmästä kohasta tai menemään naimisiin ensimmäisen kauppaan astuneen miehen kanssa hetken mielijohteesta ja yllytettynä. Hän on ollut heittäytyjä, joka rakastaa ja elää tässä ja nyt sen kummemmin tulevia pelkäämättä. Viljamin elämästä on kadonnut mieli ja hohto, kun hänen vaimonsa on menehtynyt, vaikka hän itse on ollut sodassa vaarallisimmissa tilanteissa. Viljami ei edes tiennyt sotaan lähtiessään, että Lempi odotti lasta, vaan sai vasta rintamalle tästä tiedon.
Seuraavaksi ääneen pääsee Elli, jonka Viljami on ottanut Lempille avuksi. Elli on näkönsä osin menettänyt orpotyttö, joka on kokenut kovan lapsuuden tätinsä kasvatuksessa. Hän kokee jatkuvasti alemmuutta ja katkeruutta Lempin emännöimässä talossa. Vaikka hän pitää niin lapsista luin Viljamista ja talosta, Lempiä hän pitää laiskana kaupunkilaistyttönä, joka ei osaa eikä välitä talon töistä.
Kolmantena ja tapahtumat loppuunsaattavana kertojana on  Sisko, Lempin kaksoissisar, joka hänkin on jatkuvasti katsonut Lempia kateudensekaisella ihailulla. Hän on järkevämpi ja tunnollisempi sisaruksista, joiden äiti on kuollut synnytyksessä. Hän menee konekirjoituskurssille ja saa paikan sakasalaisten esikunnassa. Sen myötä hän tutustuu sakasalaisupseeri Maxiin ja saa viimein sisartaan tärkeämmän aseman, kun olettaa pääsevänsä naimisiin ennen sisartaan. Toisin kuitenkin käy ja osittain siitä pitävät huolen Lapin sodan tapahtumat, jotka tekevät aseveljistä vihollisia ja heidän morsiamistaan huoria.
Kun nyt selostan kirjan tapahtumia, huomaan juonessa ehkä hivenen epäuskottavuutta, jota en lukiessani havainnut. Romaani on taiten kerrottu ja mitään ei paljasteta liian aikaisin eikä mitään asiaa turhaan alleviivata. Siinä olisi minusta ollut jo riittävästi syytä ottaa kirja jollekin palkintolistalle. Onneksi lukijat ovat ottaneet kirjan omakseen.