Rakastin tätä kirjaa. Kuuluisi pitää tekijän Pulizer-palkitusta Kaikki se valo jota emme näe -kirjasta, mutten päässyt siinä alkua pitemmälle. Tämä vei mukanaan pelkoihin ja uniin ja hydrologi David Winklerin outoon elämään. Hän näkee enneunia, yrittää välttää painajaisten ennustuksen ja sotkee elämänsä ja läheistensä elämän yhä pahemmin. Mies, joka ymmärtää lumihiutaleen rakenteen, ei ymmärrä, miten pitää nainen, lapsi ja onni luonaan vaan pakenee. Hän yrittää elää pankkivirkailija Sandyn kanssa, joka on ollut naimisissa aiemmin, saa Grace-tyttären tämän kanssa, mutta uni tulvasta, joka tappaa tytön saa miehen pakenemaan Alaskasta Karibialle.
Omituista, että ihmiset eivät halua kuulla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. He käyvät kädestälukijoiden ja ennustajaeukkojen luona, mutta loppujen lopuksi he tahtovat kuulla vain, että heillä menee hyvin, että kaikki järjestyy. He tahtovat kuulla, että heidän lapsensa valloittavat oman maailmansa. Kukaan ei halua kuulla, että tulevaisuus on jo määrätty. Kuoleman onnistumisprosentti on toistaiseksi ollut sata, ja silti haluamme yhä sanoa kuolemaa mysteeriksi. s.131
Karibialla hän tutustuu postivirkailija Somaan ja tämän perheeseen, saa työn veden päälle rakennetun hotellin huoltomiehenä ja lähettelee kirjeitä Sandylle.
Joka kerta kun Winkler lähti pimeällä kulkemaan pitkin kasteista polkua yli laidunten kohti majataloa, hänelle tuli tunne, ettei hän liikkunut ajassa eteen eikä taakse vaan joutui vain kestämään saman päivän muunnelmia yhä uudelleen. Ehkä hän oli se, joka oli ansassa veden alla, pleksilattian alla sillä välin, kun maailma meni eteenpäin, miehet ja naiset kirjoittautuivat huoneisiinsa ja poistuivat niistä ja raahasivat liian täyteen pakattuja matkalaukkujaan kengänpohjat keveässä liikkeessä hänen yläpuolellaan. s. 159
Soman tytär Naaliyah opiskelee ja toteuttaa unelmaansa. Jälleen David näkee unta, jonka toteutumisen haluaa estää.
-Minä uskon, että näit sellaista unta. Mutta mistä tiedät, että uni toteutuu?
"En tiedäkään. En tarkkaan ottaen."
Soma meni ovelle ja tähyili ulos. "Minä haluan vain, että kaikilla on asiat hyvin. Turhaa, että jo tapahtuneet asiat piinaavat meitä."
Winkler puristi käsillään ikkunalaudan reunaa. Hän teki mieli keinuttaa seinää edestakaisin kunnes se romahtaisi ja kaataisi koko vajan heidän päälleen"Mutta tämä ei ole vielä tapahtunut."
"Sama se. Turha antaa asioiden piinata, olivatpa tapahtuneet tai vasta voisivat tapahtua. s.181
Vuosikausien jälkeen David palaa etsimään Sandyä ja tytärtään Gracea. Alaskaan on muuttanut myös Soman tytär Naaliyah, joka tekee tutkimustyötä yliopistossa. Hän on valmis pelastamaan Davidin, kuten David aikoinaan teki hänelle
Tämä oli vain yksi päivä päivien joukossa. Myöhäiskesän aamu, muutama sumupilvi kiisi yli peltojen. Minkä tahansa ohi ajavan kuljettajan silmissä hän olisi pelkkä jaloittelemaan noussut mies. Kuka sen tiesi - ehkä hänellä oli perhe täällä; ehkä hän - jollakin tavalla pohjimmiltaan - kuului tänne. s.217
"Ennustuskone sanoo, että Grace Winklereitä on monta, ja he kaikki ovat oikeita Grace Winklereitä, joten siinä mielessä matkanne ei tule koskaan päättymään.....jos astuu varjojen maailmaan, silloin luopuu tästä maailmasta toiseen päästäkseen." s.234
Ylhäältä katsottuna elämä saattoi näyttää värien kirjolta, kangaspuiden liinalta. Kun kävelin pois siitä kaupungista kohti kiitorataa, ajattelinko myös palaavani? hän mietti. Vai pyrinkö siihen, niin kuin silloin Nantonin soutuveneessä, että maailma veisi minut. s.277
Kun hän heräsi, päivä oli hänen, kaikkine minuutteineen. He elivät yksinkertaisesti: he hakivat ruokapadan katolta, jonne Naaliyah oli sen vienyt, ja sulattivat sen keittolevyllä. Jos ei satanut lunta, eikä viime aikoina ollut satanut, Winkler antautui puiden pilkkomisen rytmille tai ravisteli lunta oksilta toivoen, että saisi kerättyä yksittäisiä lumikiteitä. s.303
Rakastin siis tätä kirjaa ja sen herkkää päähenkilöä, joka yrittää toimia oikein ja ehkä viimein onnistuukin, vaikka aiheuttaa ennen sitä murhetta ja hämmennystä. Kirjan alkuperäinen nimi About Grace, on minusta käsittämätön, sillä kirja kertoo Davidista. Suomenkielinen nimi on minusta hyvä, huolimatta raamatullisesta juonteesta.
Tuon viimeisen lainauksen ensimmäisen lauseen haluan painaa mieleeni. Onhan niin, että luettu haihtuu ja haalistuu, mutta jotain siitä aina jää. Edes yksi lause.
Anthony Doerr: Davidin uni
About Grace
suom. Hanna Tarkka
WSOY 2016
426 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti