keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Ulitskaja, Ljudmila: Meidän tsaarimme väkeä

Ljudmila Ulitskaja
Meidän tsaarimme väkeä
Venäjänkielinen alkuteos Ljudi nashego tsarja 2007
Siltala 2018
Suom.Arja Pikkupeura
331 sivua

Kuinka mukavan raikasta olikaan lukea klassikoita uudempaa venäläistä kirjallisuutta. Tämä oli ensi tutustumiseni  Ljudmila Ulitskajaan, jolta on ilmestynyt jo ennen tätä novellikokoelmaa kuusi suomennosta.

Kokoelmassa on monenlaisia novelleja, josta osa hahmottaa kohdehenkilön ja hänen perhepiirinsa koko elämäntarinan novellin mittoihin, osa tekee vain pikku pyrähdyksen tapahtumaan, joka kuvaa jotain olennaista novellissa esiintyvästä persoonasta.

Novelleja on ryhmitelty hiukan. He elivät kauan -osion novellit kertovat päähenkilöiden koko elämäntarinan. Siinä elämänkohtalo, joka näyttää lupaavalta ja jopa kadehdittavalta, päättyy surkeasti. Joskus itsemurhaankin, kuten Kirjailijoiden tytär -novellissa. Mahtinainen ja sylikoira -novellin päähenkilö taitaa tosielämän teatteria ja pärjää teatterin johtotehtävissä, vaikka floppaa näyttämöllä. Loppujen lopuksi sylikoira nousee aviopuolisoa tärkeämmäksi elämänvoimaksi. Kaksi sisarusta hoitaa iäkkäitä vanhempiaan loppuun asti ja he saavat siitä merkityksen elämälleen. Vanhempien kuoltua he vasta ymmärtävät pyytää elämältä muuta ...ja saavatkin.

Matkaenkeli-osion novelleissa kirjailija on usein itse mukana tarkkailemassa kanssamatkaajia. Välillä matka suuntautuu Jerusalemiin, jossa kirjailijan oma uskonto, juutalaisuus, peilautuu vasta uskoontulleiden kiihkoon. Kirjailija, joka on lähinnä halunnut matkustaa pois Moskovan kiihkeästä elämänmenosta, joutuu inhoamansa uskontoturismin kynsiin. Välillä novellissa  matkustetaan kolmannessa luokassa täpötäydessä junassa, jossa suurin osa kanssamatkaajista on tolkuttomassa humalassa. Toisessa junassa matkaaja paiskaa täyslaidallisen venäläistä uhoa ja ulkomaalaisvihaa vodkan voimalla kanssamatkaajien niskaan.

Ensimmäisen osion tsaarin väkeä ovat joskus myös eläimet, jotka nousevat novellien päähenkilöiksi.Sylikoira Tildasta tulee sotilaskarkuri, kun omistaja tajuaa, mihin tehtävään koiraa aiotaan käyttää. Hyvin kaunis kissa  hallitsee isäntäväkeään kakkailemalla sinne tänne, jos kaikki ei suju kissan tahdon mukaan. Ensimmäinen novelli Aasin tie levittää lukijalle sellaisen kattauksen, että lukemista on pakko jatkaa. Siinä liikutaan Ranskan maaseudulla vierailulla omaperäisen, ekologisesti elävän Aileenin luona ja seurue kokee sadun tai joulun ihmeen musiikin viemänä.

Veren salaisuus - osaston novellit pohtivat sitä, kuinka tärkeää loppujen lopuksi on tietää biologinen isä ja voiko kenties kasvatti-isä olla kuitenkin enemmän ja parempi kuin lapsen siittäjä. Jotkut aviomiehet ovat jopa valmiitä hyväksymään vaimonsa jatkuvan uskottomuuden, kunhan lapset vain tuolta tiedolta varjeltuvat. Novellit kertovat myös lasten elämästä, kun totuus jossain vaiheessa paljastuu eli varsin pitkiäkin kasvukertomuksia mahtuu muutaman kymmenen sivun novelliin.

Kaikki tämä rehellisen avoimesti kerrottuna ja huumorin maustamana paljastaa mielestäni venäläisyydestä ja elämästä paljon. Ja lukija nauttii...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti