Tammi 2019
92 sivua
Kannen suunnittelu Laura Lyytinen
Helmi on ongelma, jonka simpukka on käsitellyt loppuun saakka. (Simpukka s.12)
Kuvatkoon tämä lause myös tätä oivaltavaa ja kaunista kirjaa, jota olisin halunnut pidellä ja katsella loputtomasti, kanttakin.Tämä kirja on helmi kirjojen joukossa
Vähän huomaan elämäni aikana lukeneeni runoja: nuorena enemmän ja nyt taas vanhempana on aikaa paneutua joskus hitaasti aukeavaan runon maailmaan, jossa lukija saa kuitenkin uskomattomia palkintoja, Työelämässä ollessani runojen lukeminen oli satunnaista. Tämän tekstin mahdollinen lukija suhtautukoon mielipiteeseeni varauksella: näin minä tämän kirjan koin, tämän verran kirjasta sain. Onnekseni käsiin sattuu tällaisia teoksia, jotka antavat ohjeita niin lukemiseen kuin elämäänkin. Ottakaamme oppia luonnosta!
Joutilas luonto
Joutilaisuus on luonnon omin tila. Se ei tarkoita tapahtumattomuutta, sillä luonto ei koskaan pidä taukoa tekemisistään. Mutta sillä ei ole kiire, se ei ponnistele, se menee kaikessa helpoimman vastuksen kautta ja lyö pitkäkseen aina kun voi. Ja sehän voi, oman itsensä työnantaja. Niinpä luonto enimmäkseen vain lojuu varjoissa ja antaa asioiden mennä menojaan. Sillä tavalla se on valmistanut kaiken tämän monimuotoisuuen, jota tursuaa ympärillämme kuin sekalaisia papereita vähän viihteelle päässeen lakimiehen toimistossa....s.58
Kirja johdattaa sanojen ja lukemisen äärelle ja antaa syyn lukea niin tätä kuin muitakin kirjoja ja lauseita.
Jokainen lause johtaa omanlaisensa ilon äärelle. s. 76
Teoksen muoto on paikoin aforistinen, paikoin lähenee suorasanaista proosatekstiä. Muoto vaihtelee kirjan eri osissa, joita on kuusi:Eläimiä, Yksinkertaisia asioita, Varjoja, Rapistuvia maisemia, Lauseita, Paratiisi.
Viimeiseen osioon pääsee lukija ihastuttavaan maisemaan ja tehtävään.
Lukija
Mandealaiset tuntevat olennon, joka on puoliksi mies, puoliksi kirja. Hän istuu maailmoiden välissä virtaavan joen partaalla lukemassa itseään.s.70
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista