On ehkä ikääntymisen merkki että puuhailen kaiket päivät tekemättä todellisuudessa mitään. Tämä päiväkirja on seurannut perässä, se tuo minulle seuraa, illuusion siitä että teen jotain. s.521
'Parempi myöhään kuin ei milloinkaan' sopii perusteeksi tämän kirjan lukemiselle neljä vuosikymmentä sen suomenkielisen version ilmestymisen jälkeen. Tönäisyn siihen antoi Maisku Myllymäen Holly, jossa kirja usein mainittiin.
Tunnettu ja maailmaa kiertänyt näyttelijä Charles Arrowby asettuu eläkepäiviään viettämään pieneen ja huonokuntoiseen taloon Keski-Englannin rannikolle. En päässyt selville tarkasta sijainnista, vaikka näyttelijän vanhempien yhteydessä mainitaan Warwickshire ja Carlisle. Jonkin verran Cornvallissa matkustaneena pystyn kuvittelemaan uimisen meressä, josta kalliot kohoavat jyrkkinä ja kirjassa kuvatun Minnin Kattilan, jonne aallot nousuveden aikaan tunkevat vihaisina. Tai ehkäpä Murdochin kuvaus tuo sen kaiken näkyväksi, melkein todelliseksi? Sillä meri on tässä kirjassa läsnä useaan kertaan kuvattuna, tyynenä ja myrskyisänä, sumuisena ja auringonpaisteessa. Se oli minullekin tärkein asia kirjassa - nimikin sen jo sanoo.
Juoni olikin sitten mielestäni varsin pöhkö. Charles näkee merellä ja mökissään outoja ilmiöitä, joille miettii järkiselityksiä. Omituisinta kuitenkin on Charlesin nuoruudenrakkauden Hartleyn tapaaminen. Charles on kadottanut yhteyden rakastettuunsa, mutta näkee tämän nyt vanhentuneena ja lihoneena. Nainen elää mrs Mary Finchinä miehensä Benin kanssa bungalowissa samassa kylässä. Charles lähtee tavoittelemaan rakastettuaan varsin määrätietoisesti vakuuttuneena siitä, että haluaa pelastaa tämän onnettomasta avioliitosta. Hän kerää todisteita aviopuolison kaikinpuolisesta kelvottomuudesta.
Titus sanoi mietteliäästi:"Tavallaan minä säälin häntä. Hänenkään elämänsä ei ole ollut kovin antoisaa, käyttääkseni teidän ilmaisuanne." s.284
"Hänen avioiliittonsa ei ehkä ole ollut onnellinen, mutta se on pysynyt hengissä varsin pitkään. Sinä ajattelet liiaksi onnea, Charles. Se ei ole niin tärkeää." s.366
"Anteeksi. Mutta vakavasti puhuen suhtaudu asiaan näin. Sinun rakkautesi tätä tyttöä kohtaan, silloin kun hän oli nuori tyttö, koki sinun järkyttyessäsi jonkinlaisen valekuoleman. Kun sinä nyt tapasit hänet uudelleen, järkytys herätti jälleen uudelleen henkiin kaikki sinun vanhat tunteesi häntä kohtaan. s.384
Lisäksi paikalle tulee Charlesin serkku James, jota tämä on kadehtinut aina ja Benin ja Hartleyn kadoksissa ollut aikuistunut kasvattipoika Titus. Charles pitää tapahtumista jonkinlaista päiväkirjaa, jossa erittelee tapahtumien lisäksi tuntemuksiaan. Tätä sepitettä lukijat pääsevät nyt lukemaan.
Henkilöitä riittää shakespearelaiseen malliin, mutta edelleenkin: meri on pääosassa. Niin Charles kuin Tituskin käyvät uimassa ja myös nämä kuvaukset maihinnousuvaikeuksineen kiehtovat.
Uin rauhallisesti ja katselin tuota erikoista 'uijan näkymää' merestä ja tunsin olevani jonkin aikaa sekä hallitsija että hallittu. Meri oli kiiltävä hivenen aaltoileva tasanko, joka liikkui hitaasti ohitseni ja ikään kuin kohotteli mietteliäästi olkapäitään samalla kun se hajamielisesti kannatti ihailijaansa. Suuria lokkeja joilla oli uskomattoman keltainen nokka kokoontui katsomaan minua. En ollut huolissani siitä miten selviäisin pois merestä, ja kun uin takaisin jyrkänteelleni, pystyin vaivatta tarttumaan kädensijoihin ja jalansijoihin ja vetämään itseni ylös vedestä. ss.155-156
"Täälläkö te uitte? Vesi näyttää loistavalta. Ja täältä voi sukeltaa. Minusta on vastenmielistä mennä uimaan muuten kuin sukeltamalla."
Ei ollut sopiva hetki ruveta esittämään ikäviä varoituksia. s.280
Toinen tärkeä kuvauskohde ovat ateriat: ruoka ja juoma. Sen avulla Murdoch kuvaa oivasti myös tapahtumien etenemistä huolellisesti valmistettujen ateriakokonaisuuksien äärestä silkkaan ryypiskelyyn.
Mistähän minä olen perinyt oivan gatronomisen älyni? s.15
Minä söin kolme appelsiinia tänä aamuna. Appelsiinit pitäisi syödä yksinäisyydessä ja makupalana silloin kun tuntee itsensä nälkäiseksi. Ne ovat liian sotkuisia ja häkellyttäviä voidakseen kuulua osana tavalliseen ateriaan. s.99
Appelsiineilla herkuttelu ei heikentänyt ruokahaluani lounaalla, jolla nautin kalapyöryköitä kuuman intialaisen pikkelsin kera ja salaattia jossa oli porkkanaraastetta, retiisiä, vesikrassia ja pavunversoja. (Minulla oli kausi jolloin söin porkkanaraastetta kaiken mutta toivuin siitä.) Sitten kirsikkakakkua jäätelön kera. s.100
Ja vielä yksi: kivet ja kalliot. Charles kerää kiviä lähellä olevaan kallioon syöpyneeseen altaaseen. Hän antaa lahjaksi meren hiomia kauniisti kuvioituja kiviä ja löytää niitä myöhemmin, koska saajat ovat säilyttäneet ne.
Minua paremmin Murdochin tuotantoon paneutuneita bloggareita riittää. Tässä Lumiomenan arvio Meri, meri -kirjasta. Murdoch sai tästä kirjasta Booker Price-palkinnon.
Iris Murdoch: Meri, meri. Romaani. Weilin+Göös, 1982. Englantilainen alkuteos The Sea, the Sea, 1978. Suom. ja jälkpuheen kirjoittanut Paavo Lehtonen. 547 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti