Turkka Sirkka: Niin kovaa se tuuli löi

Jo ensimmäiset säkeet Sirkka Turakan 2004 ilmestyneestä runokokoelmasta iskivät vahvasti ja saivat kyselemään, miksen ole runoilijan tuotantoon aikaisemmin perusteellisesti paneutunut. Onneksi YLE:n 1 paneutui lauantain Tämän runon haluaisin kuulla -lähetyksessä Eeva-Liisa Mannerin ja Sirkka Turkan tuotantoon. Pääsin jäljille.

Herra, olet luvannut tulla pian, älä viivyttele./Me jo täällä istutaan koirien kanssa, ja ne muut, jotka mennä joutaa.//Ei tiennyt Jeesusrukka kelle kukoistaa, vain kanniskeli ristiään, oli nätti kuin humma.s.7

En ole pitänyt Turkkaa uskonnollisena runoilijana, mutta näistä runoista Jeesus putkahtaa vähän väliä. Jeesuksella on toinen hahmo kuin kirkon Jeesuksella, mutta nähdäkseni kutakuinkin sama sanoma. Lohdutusta häneltä haetaan menetysten ja kuoleman jälkeen ja sitä hän yrittää jakaa. Siinä vierellä kulkevat Turkalle rakkaat eläimet, erityisesti hevoset.

Olin Jordaniassa, Jordanin/virran rannalla,/Golanin kukkuloilla, parakin pihalla/liehui lippu,/näytin vähän hauista, turvasin rauhaa./Kuule, osta tästä rottweiler, se on/koira, eikä koiran kuva. s.35

Kaikilla on aina kiire.Haudassa se loppuu./Kun suru sitten tuli ja uursi kasvot,/tuli Jeesus ovelle, mitkä silmät, onneen/viety outo mies,mikä rankka myötätunto./Siitä näki heti, että se näki suoraan/ sydämeen,joka oli kyyneleen muotoinen,/joka oli yrittänyt rakastaa/vaikka puukko kourassa. s.45

Vahvoja nämä runot ovat, vahvan kirjoittajan voimakkaita kuvia raastavasta todellisuudesta. Juuri siksi niin vaikuttavia. Rankkojen tekstien vastapainona hellyys, lempeys, rakkaus, eläimen luottamus ja uskollisuus. Näissä runoissa on voimaa ja uskallusta. Näitä runoja voisi hankkia kirjahyllyynsä yhä uudelleen tutkittavaksi, jos jostain vielä saa.

..kun hyvä lähtee tästä maailmasta,/ sitä vain huutaa. s.16

Sirkka Turkka: niin kovaa se tuuli löi. Tammi, 2004.Kansi Marko Taina. -61 sivua