Runokirja pitkästä aikaa, vaikka vuoden alussa itselleni lupailin perusteellista keskittymistä runoihin. Tässä kirjassa oli kuitenkin kaksi runoilijaa äänessä. Heli Laaksonen on kirjaan kääntänyt latvialaisen klassikon Aleksandrs Čaksin ( 1901-1950) runoja suomeksi ja kirjoittanut niihin vastausrunon omista lähtökohdistaan, omalla kielellään ja murteellaan. Enpä olisi näiden runojen ääreen eksynyt ilman Annikin runofestivaalia Tampereella kesän alussa. Siellä Laaksonen luki omia runojaan ja runoilija Harri Hertell luki Aleksandrs Čaksin käännettyjä runoja - vuoropuheluna kuten kirjassakin. Ihastuin jo silloin niin, että hankin kirjan käsiini. Enkä katunut.
Lavalla esitetyistä runoista kiihdytti ja nauratti ylistyslaulu jäätelölle. Tämä näytti Čaksin humoristina. Notkeasti Laaksonen siihen kommentoi, vaikkei jäätelö ollutkaan hänen juttunsa. Runoilija ottaa vapauden olla oma itsensä - muutenhan ei syntyisi vuoropuhelua. Kirjastoruno kosketti myös, tietysti. Lukiessani löysin lisää. Erityisesti Čaksin runo kuolleelle, pyöreälle ja harrasta uskoaan toistelevalle lehtimummolle kosketti ja lämmitti. Laaksonen vastaa siihen omaa vastikään kuollutta äitiään puhutellen.
Minun on myönnettävä, että vaikka ihailen Heli Laaksosen kykyä käydä keskustelua ennen hänen syntymäänsä kuolleen runoilijan kanssa, olivat runokäännökset kuitenkin kirjan parasta antia. Minulle Aleksandrs Čaks ei ollut edes nimenä tuttu aiemmin, mutta nyt luulen palaavani hänen teksteihinsä vielä: näihin tai muihin, jos suomennostyö jatkuu. Ihastuttavan lisän kirjaan toi juliste, jossa on Heli Laaksosen runoihin liittyviä maalauksia.
Eipä ollut runoilija Čaks aikoinaan varma merkityksestään runoilijana kirjoittaessaan runon, jossa runoilija panee parastaan kirjoittamalla taiteesta, ikuisuudesta ja veljeydestä, ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kukaan ei noista runoista välitä, mutta kun runojen kohteena ovat kavaltajat, väärentäjät tai muuten reppanat kanssakulkijat, repeävät mainokset ja lukijat ylistyksiin. Kunnes:
Ja/uusi /tupakkatehdas/ alkoi valmistaa/parhaita sikareita/minun mukaani nimettyjä/kaikkein huonommasta tupakasta.
Ja Laaksonen vastaa:
Takan kaik /tulevat päivät,/ yhteise aja ja talouskukkaro./Toimitan tyhjä,/järjestän joka aamu jauhokaapi./Kattelen toisten tanssivideoi/niinko ajur hevose hännä ylitte Fordin perävaloi.// Nyy mää tierän,/kummost o olla jättömaa.
Laaksonen Heli & Čaks Aleksandrs: Poimit sydämeni kirjahyllystä - runovuoropuhelu, 2021. Maalaukset, käännökset, runot Heli Laaksonen, valokuvaus Miikka Lappalainen, Kannen kuvamosaiikki Jukka Juhani Uusitalo, 58 sivua ja kuvaliite
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti