Merete Mazzarella : Nyt kun kirjoitan tätä

 Olen usein tarttunut Mazzarellan kirjoihin ja viihtynyt hänen pohdintojensa äärellä. Tarkemmin mietittyäni olen myös usein jättänyt hänen kirjansa kesken ja ajatellut palaavani sen ääreen myöhemmin, mutta se on sitten kuitenkin jäänyt tekemättä. Pohdiskeleva kirja vaatii juonellista fiktiota paljon enemmän säilyttääkseen lukijan mielenkiinnon. Mazzarellalla on taito pitää kiinnostusta yllä. 

Nyt kun kirjoitan tätä sisältää johdannon jälkeen luvun jokaiselle kuukaudelle vuoden ajan alkaen marraskuusta 2023. Johdanto aloittaa pohdinnan vanhenemisesta, jota kirjailija on käsitellyt aiemminkin, mm. Aurinkokissan vuosi -kirjassa 2015, jolloin kirjailija täytti 70. Nyt vanheneminen on vielä ajankohtaisempaa ja todellisempaa. Kirja sisältää pohdintaa neljännestä ihmisen ikäkaudesta, jolloin ollaan riippuvaisia muista. ja oma toimintakyky on rajallinen.

Omasta näkökulmastaan ja iästään käsin Mazzarella ottaa kantaa keskustelutilaisuuksissa, lehdissä ja luennoilla kuulemiinsa asioihin ja pohtii asiaa edelleen. Hän hyväksyy antropologi Mikael Kurkialan näkemyksen toivosta: 

Toivoa ei voi odottaa saavansa tai omistavansa, vaan toivo täytyy luoda, ja ihmisellä on vastuu sen luomisesta.

Mazzarellan pohdinnat inspiroivat lukijan jatkamaan pohdintoja, usein myös muualta lukemistaan lauseista. Tuo toivon luominen jäi sinänsä arvoitukseksi itselleni tai irralliseksi kehotteeksi, mutta löydettyäni terapeutti  Janne Jääskeläisen kirjoituksen , jossa leikkiminen todetaan masennuksen vastakohdaksi,  löysin mielestäni yhden keinon luoda toivoa.(Masennus/Jääskeläinen)Paitsi vanhenemista ja nykyistä maailmantilannetta, Mazzarellan pohdinnat ja toivonkin rakentaminen liittyvät tietysti myös lukemiseen ja kirjallisuutteen sekä todistusaineistoon niiden voimasta

Ihminen häviää, hänen ruumiinsa on tomua,/hänen sukunsa sammuu,mutta kirja säilyttää hänen muistonsa/ääneenlukijan suun kautta (Kirjailijoiden kuolemattomuus, egyptiläinen papyrusteksti 3200 vuotta sitten)

Vanhojen ihmisten nipuuttamisesta samankaltaisiksi, vähättelystä ja mitätöimisestä kirjailija siirtyy sujuvasti nauramaan vanhuudelle ja itselleen mm. kertoessaan avioparista, joka sattui kaatumaan asunnossaan yhtäaikaa. He konttailivat etsimässä nousutukea, koska kumpaankaan ei ollut sattunut, kunnes törmäsivät ja nauroivat - itselleen, toisilleen ja tilanteelle. Edelleen hän väittää puheen vanhuksistta keskittyvän liikaa terveydenhoitoon ja fyysiseen hyvinvointiin:

meidät nähdään ruumiina eikä niinkään sieluina

"Vanheneminen on kuin vuorelle kiipeämistä. Hengästyttää hieman, mutta näköala paranee" (Ingrid Bergman)

OK boomer on nykyään "ilmaus, jolla kuitataan iäkkäämmän ihmisen puheet ja vihjataan, ettei hänen kanssaan kannata keskustella, koska hän ei tiedä mistä puhuu".

Vaikka Mazzarella lainaa Jenny Josphin runoa vuodelta 1961 rajojen ylittämisen riemusta, hän sanoo, ettei se enää juuri kosketa. En kuitenkaan malta olla sitä tähän kirjaamatta, koska se aikoinaan toimi itsellänikin riemukaarena vaikeiden hetkien yli.

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin/ ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle./ Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat/ ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita./ Kun väsyttää istun jalkakäytävälle/ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita/ ja kolisutan Kepilläni rauta-aitoja/korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.(Varoitus/Jenny Joseph )

Merete Mazzarella : Nyt kun kirjoitan tätä. Tammi, 2025. - Alkuteos I skrivande stund, 2025. - Suom.Raija Rintamäki. - 246 sivua