Tartuin Hannan käteen ja me vajosimme taas veteen niin että päämme lepäävät pohjassa ja kasvomme olivat pinnan alla, merenpohjasta katsottuna taivas oli pelkkiä prismoja ja irrallisia sirpaleita, jotka liikkuivat ja törmäilivät toisiinsa veden väreilyn tahdissa. Hetken kuluttua Hanna nousi istumaan ja katsoi minua suolaisen veden läpi, myös hänen päänsä oli kuin korkeuksissa värisevä valonsädekimppu. Toivoin, että olisin voinut jäädä pinnan alle ikuisiksi ajoiksi, mutta kun keuhkoihin alkoi sattua, pomppasin ylös ja imin valoa ja aurinkoa sisääni.. Kesä tuntui loputtomalta, siinä maistui ijäisyys.
Kesät Panic Beachilla ovat juuri niin loputtomia ja tärkeitä kuin Sara Stridsberg edellä kuvaa Ninan ajatuksin. Nina kertoo sukunsa tarinaa sitä piinaavan alkoholismin kautta. Se ei ole helppoa luettavaa. Jo kerronna rakenne tekee lukemisen haastavaksi, sillä kirjassa on mittava määrä henkilöitä, joita kuvataan eri aikona. Avioliittoja solmitaa, erotaan ja löydetään uusia aviopuolisoja, syntyy sisarpuolia, joista tulee yhtä tärkeitä kuin vanhemmista. Muutamia ystäviäkin mainitaan.
Minä tulen perheestä, jossa mistään ei päästä yli.Me hajoamme riekaleiksi ja kaadumme ja syyllistymme rikoksiin ja teemme itsemurhia, mutta mikään ei koskaan muutu, me raahaamme kaikkia perheeseemme kuuluneita perässämme kuin jättimäistä proomua matkalla tulevaisuuteen.
Yritin pysyä kertojan mukana, piirtelin sukupuuta ja ihmettelin arvostamani kirjailijan poukkoilevaa tyyliä, joka mielestäni toimi lukiemisen jarruna. Sitten oivalsin tämän olevan ehkä tarkoituksellista keskeisen aiheen, sukupolvelta toiseen periytyvän alkoholismin takia. Enkä tämän ihmetykseni takia ollut hetkeksikään aikonut jättää kirjaa kesken.Stridsberg osaa ottaa lukijansa mukaan.
Keskeiseksi henkilöksi nousee Matti, Ninan isä, joka perii mieltymyksen alkoholiin ja humalaan isältään Henryltä. Tämä esitellään juoppolalliksi jo kirjan ensisivuilla. Vaan eipä tiedä Henry ensimmäisen lapsensa isyydestä sitä, minkä Nina lukijoille paljastaa. Mattikin nai ensin Sirin, sitten Janen ja on molempien kanssa onnellinen ,muiden kanssa seurallinen, iloinen ja rakastava - kunnes ei enää ole muuta kuin vanha ja väsynyt. Uudet alut herättävät toivoa, joka vähitellen haihtuu.
Raskaus on erityistä aikaa, kaikki on yhä mahdollista silloin kun lapsi ei vielä tunne vanhempiaan.Kuvittelen, että lapsen syntymä muuttaa Matin eri ihmiseksi ja jotain siitä tarttuu myös minuun.
Suvun naisetkaan eivät ole täysin vapaita kirouksesta, mutta heille lankeaa kuitenkin useimmiten vastuunkantajan ja huolehtijan rooli, jota miehet välttelevät. Kirjassa kenenkään ei tarvitse kantaa huolta toimeentulosta vaan ainoasttaan itsensä ja läheistensä selviämisestä riippuvuuden kanssa.
Piittaamattomuus kotitöitä kohtaan kulkee kiertopokaalin lailla suvun naisten keskuudessa ja on viimeksi päätynyt minulle. eräänlaisena arvottomana perintönä. Joskus ajattelen, että piittaamattomuuteni johtuu vain surusta tai siitä, että joku unohti opettaa minulle tärkeimmän.
On täysin käsittämätöntä, miten Stridsberg pystyy vangitsemaan lukijan mielenkiinnon tällaisella romaanirakenteella ja tällä määrällä henkilöitä. Selvää on, että kirjoittajalla on selkeä käsitys siitä, kuka on kenenkin kanssa naimisissa ja milloin, vaikka lukija ei siinä asiassa pysykään oikein mukana. Kun päästää itsensä irti tarpeesta olla koko ajan tietoinen, missä mennään ja kuka rakastaa ketäkin milloinkin, pääsee mielestäni jyvälle pääasiasta: ikuisesta rakkauden tarpeesta ja siitä erityisestä tavasta kieltäytyä näkemästä murhetta ja pettymyksiä, jonka alkoholin tuoma unohdus tarjoaa. Ihmisen käytöksessä on monta omituista puolta ja Stridsberg osaa kertoa raastavan koskettavasti tämän suvun kautta alkoholismin peritymisestä ja sen vaikutuksista.
Funtuu kuin meihin olisi iskenyt jokin sairaus",Lykke sanoo, ja niinhän se on, he joutuvat samanlaisen kuumeisen levottomuuden valtaan joka kerta, kun he ovat erossa toisistaan, kumpikin on toiselle ainoa tehoava lääke, rakastelu parantaa heidät muutamaksi tunniksi, kunnes vointi alkaa taas heiketä ja levottomuus hiipii mieleen.(David ja Lykke)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti