Huoli isän pärjäämisestä äidin kuoleman jälkeen laittaa liikkeelle kirjan tapahtumavyöryn, jonka aikaperspektiivin otsikko rajaa. Oikeastaan tapahtumat ulottuvat muistoina nykyhetkeä kauemmas, aina lapsuuteen asti. Kerronta tapahtuu Kainin, veljeksistä vanhemman näkökulmasta ja muistikuvista käsin.
Kain on jo perheellinen mies, vaimo on viimeisillään raskaana ja huoli tulevasta lapsesta, jonka Kain ilman muuta olettaa pojaksi sekoittuu havintoihin isän haurastumisesta. Isä haluaa kuitenkin edelleen olla vahva auktoriteetti ja sanoa näkemyksensä omasta terveydentilastaan ja poikensa käytöksestä. Vähitellen selviää myös, kuinka isä on alusta asti tukenut Kainin nuorempaa veljeä ja kohdellut vanhempaa poikaansa käskyttäen ja moittien, epäoikeudenmukaisestikin pelolla kasvattaen. Tämän isän kasvatuksessa Raamatun opetukset ovat toimineet lyömävälineenä ja sen kirjailija tuo nerokkaasti esiin Kainin päänsisäisessä puheessa, jossa muistikuvat isästä sekoittuvat Jumalaan.
...Kainin kasettinauhuri ja kasetit ja kirjat olivat isän omaisuutta, koska ne olivat isän rakennuttaman talon sisällä ja sikäli osa kodin kokonaisuutta, yksi Jumala hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa läsnä, Kain ajattelee, ehkä säveletkin, jotka on vangittu kaseteille...
Kolmeen vuorokauteen mahtuu ihmiselämän ääripäiden tapahtumia, mutta tärkeimmäksi tässä kirjassa kohoaa Kainin lapsuusajan nöyryytys ja opit, josita ei aikuisenakaan pääse helposti irti. Kerronnan seesteisimmät osuudet liittyvät vaimon kanssa tehtyihin luontoretkiin ja syntymättömän liikehdintään vaimon kohdussa. Samalla myös tähän liittyy huolta Kainin valmistautuessa isyyteen.
Olen tuntenut Jyrki Kiiskisen vain runoilijana, mutta hän on kirjoittanut myös romaaneja aikuisille ja lapsille sekä kääntänyt runoja ja proosaa mm. ranskasta jas ruotsista. Turun kirjamessuilla Kiiskinen ei puhunut mitään kirjan omakohtaisuudesta, mutta hyvinkin todelliselta 1950-1960-luvun kasvatusperiaatteet tuntuvat.
Kiiskisen kirjoitustyyli oli jotakin runouden ja proosan välillä, asiat vyöryivät ajatusten päälle ja väliin työntyvät Raamatun lauseet toivat päähenkilön kokemukset niin lähelle lukijaa, että tuskan ja hädän tunsi itsessään. Kuuntelin tämän kirjan ja Antti Jaakkolan selkeä mutta kiihkeä lukutyyli tuki kirjan kerrontaa. Kokonaisuudesta tuli vahva ja kouraiseva taide-elämys.
Jyrki Kiiskinen: Kolme päivää, kolme yötä. Teos, 2026. Kannen teos Antero Kahila 2013. - 179 sivua. -Äänikirja 5 h 9 min. - Lukija Antti Jaakkola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti