Shoshin, aloitelijan mieli
Japanilaisia ajatuksia ja ajatuksia Japanista
Gummerus 2018
Ulkoasu ja taitto Sanna-Reeta Meilahti
Kirja on toteutettu yhteistyössä Kansallisgallerian ja Ateneumin taidemuseon kanssa. Kuvien tiedot Kansallisgallerialta
196 sivua
Mikä upea kirja minulla on käsissäni! En malttaisi siitä luopua, mutta myynti- ja kirjastojen varauslistoista näen, että halukkaita lukijoita on muitakin. Pitkästä aikaa teos, jonka haluaisin omistaa itse. Pääsääntöisesti lainaan luettavani kirjastosta.
Kuulin tekijän puhuvan kirjasta radiossa Kalle Haatasen haastateltavana. Olin herkällä mielellä, lähdössä kurssille oppimaan uutta. Kirjan nimi sopi tilanteeseeni ja haastattelu houkutti.
Mistä aloittasin ylistyksen? Eihän tässä juonta ole, mutta japanilaisuus yhdistää lyhyitä kappaleita, joiden nimet ovat kuin runoa - tai no, ainakin mietelmiä:
Jos haluat oppia bambusta, opi bambulta, jos männystä, opi männyiltä
Vuoret laaksoiksi, itä länneksi
Sielu pisarassa
Kun linnut laulavat, vuoret vaikenevat
Lumi, kuu ja kukat
Tee ja zen -sama maku
Loppusyksyn sadekuuro
Tai sitten arkisen tuntuisia:
Tavallinen ihminen
Palkintohevonen mökin seinustalla
Siivoamisesta
Luonnollisuudesta
Ajan patinoima kauneus
Kierrätyksestä
Epätäydellisyydestä
Nuo nimet kertovat jo paljon kirjan sisällöstä, jota pelkään avata liikaa. Olen aloittelija sekä japanilaiseen kulttuuriin perehtymisessä että tämäntyyppisen kirjan lukijana. Tunnen itseni norsuksi posliinikaupassa, kun yritän välittää kirjan herkkää viehätystä. Vaikka kulttuuri on vieras, siinä on niin paljon tuttuja elementtejä ja ajatuksia, kuten männyt, lumi, lakastuneen kauneus, pilven takaa osittain näkyvä kuu. Puhumattakaan kivien asettelun taidosta!
Japanilaisen kulttuurin täytyy viehättää - luulen - jotta tämä kirja houkuttaisi. Yksinkertaisuus ja hallittu vaatimattomuus, kuluneen ja käytetyn kauneus vetoavat minuun. Kuvitus tukee kirjan tekstiä aukottomasti. Erityisesti pidin siitä, että läheisellä sivulla oli yksityiskohta edellisellä tai jälkimmäisellä sivulla olevasta kuvasta. Se auttoi kiireistä (!) lukijaa keskittäymään ja pysähtymään, katsomaan kuvaa.
Mitä sitten opin ylistämästäni kirjasta? Oppiminen alkaa perusteista, jotka on opeteltava kunnolla. Yksinkertaiset asiat ovat vaikeimpia. Oppiminen kasvaa oppijasta itsestään, opettaja vain näyttää suuntaa. Erityisesti minuun vetosi arjen estetiikka, vanhan ja kuluneen esineen tai muhkuraisessa , vanhassa puussa nähty kauneus.
Jatkan perehtymistä kirjoittajan muihin teoksiin. Tätä kirjaa suosittelen vahvasti muille lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti