Mennä, meni, mennyt
Tammi 2019
Keltainen kirjasto, 497
Saksankielinen alkuteos: Gehen, ging, gegangen 2015
suom.Jukka-Pekka Pajunen
413 sivua
Nämä ovat kysymyksiä, joita vasta eläköitynyt klassisten kielten professori Richard esittää pakolaisille Berliinin vastaanottokeskuksessa. Nämä ovat niinikään kysymyksiä, joita minä en ole oikeastaan tullut ajatelleeksi, kun puhutaan maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista, pakolaisista. Heistä puhutaan useimmiten ryhmänä tai ongelmana, harvoin yksilöinä, joilla on menneisyys ja jotka ovat toivoneet tulevaisuutta. Ja kuitenkin heillä on menneisyys.
Isä kertoi minulle, kuka minä olen., Awad sanoo.....
Mitä sen jälkeen?
Minusta tuli automekaanikko ja menin töihin. Minulla oli ystäviä. Se oli hyvää elämää.
Mitä sen jälkeen?...
Sitten isä ammuttiin. ss.94-95
Mikäli näkisit minut töissä, metalliseppä Rashid sanoo, näkisit aivan toisen Rashidin, ja silloin Richard oivaltaa, kuinka perustellusti hän kutsuu miestä Salamaniskijäksi. A complete other Rashid. Tiedätkö, Rashid sanoo, työnteko on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. s.289
Richard asuu yksin talossaan järven rannalla. Hänen vaimonsa on kuollut kolme vuotta aiemmin. Lapsia ei ole. Keväällä hän on jäänyt eläkkeelle. Alkukesästä järveen on hukkunut uimari, jonka ruumista ei ole löydetty. Kukaan ei ui järvessä Richard on asunut ennen Berliinin muurin murtumista Itä-Berliinissä. Italiasta tulleet pakolaiset ovat kerääntyneet Berliinin torille. Siellä Richard havahtuu tajuamaan joukon nimettömyyden ja ihmisten sulautumisen kaltaistensa joukkoon. Tämä oivallus johdattaa Richardin pakolaiskeskukseen, ratkaisua toimettomina ja turtuneina odottavien ihmisten luo. Hän tarjoaa apua ihmisille, joihin tutustuu, ymmärtää vähitellen muitakin ongelmia kuin kielivaikeuksia. Hän myös pettyy ja häntä petetään.
Häntä on petetty aiemminkin. Hän on työtoverinsa lausunnon perusteella joutunut Stasin listoille, koska on aina kiinnittänyt huomiota kauniisiin naisiin. Lausunnossa hänet määriteltiin tämän perusteella epävakaaksi ja epäluotettavaksi, eikä häntä katsota sopivaksi yliopiston viranhaltijaksi.
Siitäkin huolimatta Richard etsii ymmärrystä ja löytää yhtäläisyyksiä saksalaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Hänen tuttavapiirissäänkin pohditaan, kuinka onni asua turvallisessa ympäristössä ja elää rikasta ja hyvää elämää on sattumanvaraista.
Richard ajattelee, että ei ole suinkaan mikään kovin pitkä aika siitä, kun tarina maastamuutosta ja onnen etsinnästä oli myös saksalainen tarina. s.266
Mikäli se, että heillä meni niin hyvin, ei kuitenkaan ollut heidän omaa ansiotaan, niin silloinhan se ei ollut myöskään pakolaisten syy, että heillä menee huonosti. Tilanne olisi aivan hyvin voinut olla päinvastoin. Tämä ajatus loksauttaa hetkeksi kitansa apposen auki ja paljastaa pelottavat hampaansa.
Sylvia sanoo: Minä kuvittelen välillä, että mitä jos meidänkin täytyy paeta eikä kukaan sitten auta meitä. s.145
Richard tietää kuuluvansa niihin harvoihin tässä maailmassa, jotka voivat valita todellisuuden, jossa haluavat toimia. s. 325
Richard oivaltaa myös, että eurooppalainen on määritellyt oman maanosansa ulkopuolella olevat maat oman käsityksensä ja mittapuunsa mukaan. Aivan samoin kuin nyt noista maista - tai aavikolta kotoisin oleva ihminen määritellään työtä karttelevaksi sen takia, että hänellä ei ole pakolaiskeskuksessa turvapaikkaa odotellessaan muuta tekemistä kuin odottaa toimettomana, syödä ja nukkua.
Missä te vartuitte aikuisiksi? Mikä äidinkielenne on? Mihin uskontokuntaan kuulutte? Kuinka monta henkeä teidän perheeseenne kuuluu? Millaisessa asunnossa tai talossa elitte? Miten vanhempanne tutustuivat toisiinsa? Oliko teillä televisio? Missä nukuitte? Mitä ruokaa söitte? Mikä oli lapsuutenne mieluisin piilopaikka? Kävittekö koulua? Millaiset vaatteet teillä oli? Oliko kotieläimiä? Onko teillä ammattikoulutus? Onko teillä perhettä? Milloin lähditte kotimaastanne? Miksi? Pidättekö yhteyttä perheeseenne? Mikä oli määränpäänne? Miten hyvästelitte? Mitä otitte mukaan lähtiessänne? Millaiseksi kuvittelitte Euroopan?Mikä on toisin? Miten kulutatte päivänne? Mitä kaipaatte eniten? Mitä toivotte? Jos teillä olisi täällä asuvia lapsia, mitä kertoisitte kotimaastanne? Voitteko kuvitella vanhenevanne täällä? Mihin teidät pitää haudata? s.64
Nämä ovat kysymyksiä, joita vasta eläköitynyt klassisten kielten professori Richard esittää pakolaisille Berliinin vastaanottokeskuksessa. Nämä ovat niinikään kysymyksiä, joita minä en ole oikeastaan tullut ajatelleeksi, kun puhutaan maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista, pakolaisista. Heistä puhutaan useimmiten ryhmänä tai ongelmana, harvoin yksilöinä, joilla on menneisyys ja jotka ovat toivoneet tulevaisuutta. Ja kuitenkin heillä on menneisyys.
Isä kertoi minulle, kuka minä olen., Awad sanoo.....
Mitä sen jälkeen?
Minusta tuli automekaanikko ja menin töihin. Minulla oli ystäviä. Se oli hyvää elämää.
Mitä sen jälkeen?...
Sitten isä ammuttiin. ss.94-95
Mikäli näkisit minut töissä, metalliseppä Rashid sanoo, näkisit aivan toisen Rashidin, ja silloin Richard oivaltaa, kuinka perustellusti hän kutsuu miestä Salamaniskijäksi. A complete other Rashid. Tiedätkö, Rashid sanoo, työnteko on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. s.289
Richard asuu yksin talossaan järven rannalla. Hänen vaimonsa on kuollut kolme vuotta aiemmin. Lapsia ei ole. Keväällä hän on jäänyt eläkkeelle. Alkukesästä järveen on hukkunut uimari, jonka ruumista ei ole löydetty. Kukaan ei ui järvessä Richard on asunut ennen Berliinin muurin murtumista Itä-Berliinissä. Italiasta tulleet pakolaiset ovat kerääntyneet Berliinin torille. Siellä Richard havahtuu tajuamaan joukon nimettömyyden ja ihmisten sulautumisen kaltaistensa joukkoon. Tämä oivallus johdattaa Richardin pakolaiskeskukseen, ratkaisua toimettomina ja turtuneina odottavien ihmisten luo. Hän tarjoaa apua ihmisille, joihin tutustuu, ymmärtää vähitellen muitakin ongelmia kuin kielivaikeuksia. Hän myös pettyy ja häntä petetään.
Häntä on petetty aiemminkin. Hän on työtoverinsa lausunnon perusteella joutunut Stasin listoille, koska on aina kiinnittänyt huomiota kauniisiin naisiin. Lausunnossa hänet määriteltiin tämän perusteella epävakaaksi ja epäluotettavaksi, eikä häntä katsota sopivaksi yliopiston viranhaltijaksi.
Siitäkin huolimatta Richard etsii ymmärrystä ja löytää yhtäläisyyksiä saksalaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Hänen tuttavapiirissäänkin pohditaan, kuinka onni asua turvallisessa ympäristössä ja elää rikasta ja hyvää elämää on sattumanvaraista.
Richard ajattelee, että ei ole suinkaan mikään kovin pitkä aika siitä, kun tarina maastamuutosta ja onnen etsinnästä oli myös saksalainen tarina. s.266
Mikäli se, että heillä meni niin hyvin, ei kuitenkaan ollut heidän omaa ansiotaan, niin silloinhan se ei ollut myöskään pakolaisten syy, että heillä menee huonosti. Tilanne olisi aivan hyvin voinut olla päinvastoin. Tämä ajatus loksauttaa hetkeksi kitansa apposen auki ja paljastaa pelottavat hampaansa.
Sylvia sanoo: Minä kuvittelen välillä, että mitä jos meidänkin täytyy paeta eikä kukaan sitten auta meitä. s.145
Richard tietää kuuluvansa niihin harvoihin tässä maailmassa, jotka voivat valita todellisuuden, jossa haluavat toimia. s. 325
Richard oivaltaa myös, että eurooppalainen on määritellyt oman maanosansa ulkopuolella olevat maat oman käsityksensä ja mittapuunsa mukaan. Aivan samoin kuin nyt noista maista - tai aavikolta kotoisin oleva ihminen määritellään työtä karttelevaksi sen takia, että hänellä ei ole pakolaiskeskuksessa turvapaikkaa odotellessaan muuta tekemistä kuin odottaa toimettomana, syödä ja nukkua.
Ensimmäistä kertaa hän oivaltaa, että eurooppalaisten vetämät rajat eivät oikeastaan ole lainkaan samoja kuin afrikkalaisten rajat. Jonkin aikaa pääkaupunkeja etsiskellessään hän on taas huomannut karttakirjaan vedetyt suorat viivat, mutta vasta nyt hän ymmärtää, miten mielivaltaisia nuo viivat olivat.
- Aavikolta, selvä. s. 82
Siis myös henkilö, joka kertoo toden tarinan maassa, jolla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella häntä, on niin sanottu turvapaikkahuijari, ja on turha edes kuvitella, että hänen tarinaansa reagoitaisiin jollakin tavalla. Lehdistä voi myös lukea, että uusi sormenjälkijärjestelmä tulee pian erottelemaan pakolaisryhmistä ne, joita on kuultava, ja ne, joita ei tarvitse kuulla.
Hän muistaa taas, miten Tristan oli eilen kertonut, ettei saa enää pois mielestään kuvaa Tripolin kaduilla lojuneista ruumiista. Jos on muukalainen, silloin ei ole valinnanvaraa. s. 105
Mieluiten leikkaisin muiston irti itsestäni, Rashid oli sanonut. Cut. Cut.Elämä, jossa tyhjän nykyhetken valtaa muisto jota ei vaan voi kestää, elämä, joka kieltäytyy palajastamasta tulevaa, sellainen elämä on varmasti raskasta, Richard ajattelee, tavallaan elämä ilman vastarantaa. s. 405
Kovin monitahoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä kirja oli toteavan rauhallisesti, yksinkertaisin lausein kerrottu. Minun mielestäni tämä on tärkeä kirja, jonka soisin monen lukevan.Yksi kirjan motoiksi valituista lauseista on lainattu Martin Luther Kingiltä. Se sopii myös kokoamaan kirjan herättämät ajatukset.
- Aavikolta, selvä. s. 82
Siis myös henkilö, joka kertoo toden tarinan maassa, jolla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella häntä, on niin sanottu turvapaikkahuijari, ja on turha edes kuvitella, että hänen tarinaansa reagoitaisiin jollakin tavalla. Lehdistä voi myös lukea, että uusi sormenjälkijärjestelmä tulee pian erottelemaan pakolaisryhmistä ne, joita on kuultava, ja ne, joita ei tarvitse kuulla.
Hän muistaa taas, miten Tristan oli eilen kertonut, ettei saa enää pois mielestään kuvaa Tripolin kaduilla lojuneista ruumiista. Jos on muukalainen, silloin ei ole valinnanvaraa. s. 105
Mieluiten leikkaisin muiston irti itsestäni, Rashid oli sanonut. Cut. Cut.Elämä, jossa tyhjän nykyhetken valtaa muisto jota ei vaan voi kestää, elämä, joka kieltäytyy palajastamasta tulevaa, sellainen elämä on varmasti raskasta, Richard ajattelee, tavallaan elämä ilman vastarantaa. s. 405
Kovin monitahoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä kirja oli toteavan rauhallisesti, yksinkertaisin lausein kerrottu. Minun mielestäni tämä on tärkeä kirja, jonka soisin monen lukevan.Yksi kirjan motoiksi valituista lauseista on lainattu Martin Luther Kingiltä. Se sopii myös kokoamaan kirjan herättämät ajatukset.
Lopulta emme muista vihollistemme sanoja vaan ainoastaan ystäviemme vaikenemisen
Martin Luther King
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti