Kotelo olin minä itse, minä ajattelin, kenties sentimenttaalisesti. Olin täynnä hellyyttä mutta tottunut sulkeutumaan kuoreeni.
Antikvariaatin pitäjä Lasse on käpertynyt itseensä ja omaan säännöllisen epäsäännölliseen elämäänsä eikä kaipaakaan enempää kuin päivittäisiä rutiineja kaupassaan ja silloin tällöin toistuvia ryyppyreissuja kavereiden kanssa. Sitten antikvariaattiin astuu nuoruuden rakastettu Marja. Marja on lähtöisin köyhistä oloista, mutta perheen perustaminen kasvavan kännykkäjätti yhtiön johtotehtävissä työskentelevän Jouni Vasamaan kanssa on taannut huolettoman elämän. Pariskunta on eroamassa, lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja vanha muisto johtaa suhteeseen Lassen kanssa.
Tapahtumat kerrotaan Lassen näkökulmasta. Keski-ikäisen, vain itseään varten eläneen miehen maailman mullistaa rakastuminen entiseen tyttöystävään - hyvässä ja pahassa. Naisia on ollut toki ennenkin, satunnaisia tapaamisia ja petikavereita. Sellainen on ollut mm. huumeiden kanssa sekoillut Ulla, joka myöhemmin palaa hetkeksi uudestisyntyneenä kuvioihin ja esittelee poikansa mahdollisesti myös Lassen lapsena.
Gud ser inte genom betong. ...Gud såg mig.
Uskonnolliset kokemukset palaavat kirjaan henkilöiden elämän merkityksellisissä käänteissä ja kirjakauppa-apulaisen Hanssonin taustan vuoksi - muuten niille ei anneta paljon painoarvoa. Hansson toimii Lasselle myös kuuntelijana, kun rakkaussuhteen käänteet vaativat purkamista. Hänelle puhuessaan Lasse tuntee olevansa eniten oma itsensä. Koska Marjan avioero on vielä meneillään, vaatii uuden suhteen rakentaminen peruuttelua ja keskusteluja, joita kuitenkin lykätään sopivaa hetkeä odotellen. Suhteen liima on kiima, ja hienot seksikuvaukset toistuvat kirjassa suhteen intensiteettiäkin seuraillen.
Luin tämän kirjan lukupiiriin ja vaikka lukeminen oli vaivatonta ja aihekin piteli hyvin mielenkiintoa yllä, pani jokin minussa vastaan. Etsin sanomaa, jotain sellaista, mitä kirjailija halusi kirjallaan välttämättä tuoda julki. Lukupiirin keskustelujen jälkeen tunsin saaneeni paljon enemmän kirjasta irti. Kirja jakoi sielläkin mielipiteitä - myös seksikuvausten suhteen. Henkilöiden käyttäytymisen motiivit tulivat kuitenkin kirjasta puhuttaessa selkeämmiksi ja niin koko kirja sai enemmän mieltä. Silti luulen kirjan jäävän siihen leveähköön marginaaliin, jossa mieleni säilyttää "pian luettuja ja unohdettuja" kirjoja. Muistan kuitenkin kirjan lukeneeni.
Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken. - Gummerus, 2025. -346 sivua

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti