Strout Elizabeth: Voi William!

En käsitä, mikä Eizabeth Stroutin tekstissä viehättää minua. En ymmärrä, miten ensi riveiltä lähtien kirjailija kaappaa lukijansa ja pitää mukana viimeiselle sivulle asti. Olen lukenut Olive Kitteridgestä ja Lucy Bartonista. Itsestään selvää oli, että tartuin tähän kirjaan, joka kertoo myös Lucy Bartonista siihen tyyliin, että minun piti aluksi tarkistaa tekijä.

Lucy Barton on nimittäin myös kirjailija. Hän on lähtöisin köyhistä ja ankeista oloista. Lapsena häntä ja hänen sisaruksiaan on kuritettu ja äiti on jättänyt perheen selviämään keskenään. Yhden lapsen kuritukseen joutuivat osallistumaan sisaruksetkin. Näin vanhemmat säilyttivät jatkuvan pelon ilmapiirin.

  

Vanhemmiten olen ajatellut, että vanhempani toimivat vaistomaisen nerokkaasti velvoittaessaan meidät mukaan toimintaan; se piti meidät erossa toisistamme samalla lailla kuin se, mitä siinä talossa tapahtui, piti meidät erossa muista. s. 62

Otsikon William on Lucy Bartonin ensimmäinen mies ja hänen tytärtensä isä. Avioliitto on päättynyt vuosia sitten ja William on eronnut jo kolmannesta vaimostaan, jonka kanssa hänellä on yhteinen tytär. Lucyn mies David on kuollut. Ensimmäinen avioliitto on ollut molemmille merkityksellinen ja ystävyys on säilynyt lastenkin kautta.

On totta kun sanon, ettei minulla ollut kotia muuten kuin Williamin kanssa. s.77

Kun William saa tietää sisarpuolestaan, pyytää hän Lucya mukaan matkalle äitinsä lapsuuden maisemiin. Anoppi on ollut Lucylle merkityksellinen ihminen ja pysynyt kuolemaansa asti poikansa perhettä lähellä.

"Sinun anoppisi esitteli sinut ihmisille sanoen:'Tässä on Lucy joka ei ole mistään kotoisin. Mutta tiedätkö sinä, mistä hän oli kotoisin.' s.169

Kotinsa antamista huonoista lähtökohdista, epävarmuudestaan ja näkymättömyydentunteestaan huolimatta Lucy on elänyt menestyksellistä elämää kirjailijana. Hän on uskaltanut sanoa enemmän kuin useimmat muut koskaan kenellekään. Äitiys on hänelle tärkeää, sillä hän tietää, millaista on elää äidittömänä.

Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset ovat yksinäisiä. Monet eivät pysty sanomaan edes hyvin tuntemilleen ihmisille sitä mitä oikeasti haluaisivat sanoa. s.115

En minä tappaisi itseäni. Minä olen äiti. Vaikka tunnenkin olevani näkymätön, olen äiti. s.155

Kirjan tapahtumat jäävät vähäisiksi. Vain matka Williamin äidin lapsuusmaisemiin ja muutamat juhlat edustavat liikettä nykyhetkessä. Päähenkilöt ovat jo eläkeiässä, lapset aikuisia, rahahuolia ei ole. Tapahtumat ovat jo muistoja, joita palaa mieleen. Pään sisällä nuo asiat vielä elävät ja vaikuttavat siihen, mitä tapahtuu nyt, tässä kirjassa. Stroutin tapa kertoa on näennäisen asiallinen ja toteava. Siinä ei ole mitään liikaa, muttei myöskään liian vähän. Joka sana ja lause on pakko lukea ja vaikeaa on edes hetkeksi laskea kirjaa käsistä. Tiedän, etten ole ainoa tässä ihailevassa ja ihmettelevässä joukossa, mutta pureekohan Stroutin kerrontatapa kaikkiin. Olispa mielenkiintoista tietää! Niin bonuksena vielä   Kristiina Rikmanin  tekemä takuuvarma käännöstyö ja  kaunis kansi, jossa Lucyn rakastamia tulppaaneja. Minäkin niistä pidän.

Elizabeth Strout: Voi William!. - Tammi, 2022. - Englanninkielinen alkuteos Oh William! 2021. -Suom.Kristiina Rikman. Päällys:Laura Lyytinen.-(Kuvat Instockphoto). 224 sivua. -Keltainen kirjasto 524)

Erilaista sisustamista - Inkinen,Juha-Pekka: Miten tavarat ovat ja Karlsson Sara: Asioita jotka tekevät kodin

Juha-Pekka Inkinen, valokuvaaja, haastattelija                Sara Karlsson
Miten tavarat ovat - sisustamisen toisinajattelijoita         Asioita jotka tekevät kodin
The Way of Things - Dissidents of interior design
Taide 2018                                                                        Otava 2018
165 sivua                                                                          175 sivua

Kaksi täysin erilaista kirjaa, jotka mielestäni poikkeavat vielä muista sisustamiseen liittyvistä kirjoista radikaalisti
.
Karlssonin kirja on pelkkää tekstiä toisin kuin sisustuskirjat yleensä. Se läheneekin elämäntapaopasta, vaikka alussa puhutaan sisustuksen elementeistä, kuten materiaaleista, valaistuksesta, väreistä ja yksi osio on kokonaan omistettu kodin toimivuudelle. Kodin tekeminen tähtää tässä kirjassa asukkaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja koti on ennenkaikkea paikka rentoutumiseen ja mahdollisuus yhdessäoloon. Kirja päättyykin alalukuihin luovuudesta ja itseilmaisusta. Vaikken oikein innostunut äitini luovuudesta, kun hän viritteli jakkaran romahtaneen keittiönhyllyn paikalle, kuuluu luovuus arkeen ja kotiin itsestäänselvästi - jos vain uskaltaa. (Uskalluksesta enemmän toisen kirjan yhteydessä myöhemmin.) Tämä oivallus selostaa kodin ilmapiiriä ilman kuvia oli minusta mainio. Kirjoittaja perustelee sitä :

Kirjasta puuttuvat valokuvat, koska kuvien mukana tulisi väistämättä jokin tyyli ja kopioitavia ideoita. Minua kiinnostaa päinvastainen lähestymistapa : kodin rakentaminen ihmisen tarpeista ja haaveista käsin s 13

Sara Karlsson on Minutes -blogin pitäjä, joka on kirjoittanut aiemmin kaksi elämäntaito-opasta. Tämän kirjan takakannessa kustantaja puhuu "tunnelmallisista listoista". Vaikka listat usean luvun lopussa kiteyttävätkin oivallisesti sisältöä, on tuo tunnelmallisuus mielestäni listojen yhteydessä väärä sana. Tässä yksi lista esimerkiksi:

Ylläpitoasioita joista jonkin voit tehdä heti
Tuuleta
Sijaa vuode
Pese vessa
Lajittele ja vie roskat
Vaihda rikkinäinen lamppu ehjään
Pyyhi peilit kirkkaiksi
Pese koneellinen pyykkiä
Pyyhi ovenkahvat ja valokatkaisimet
Siisti keittiöaltaan ympäristö ja puhdista allas
Puhdista liesi ja uuni
Siivoa jääkaappi
Järjestä eteisen naulakko
Siivoa käsilaukku ja tyhjennä päällystakkien taskut
Puhdista ja kiillota kenkäpari
Silitä asu seuraavaa työpäivää tai tulevaa tilaisuutta varten
s. 133

Rakastan listoja enkä tunne itseäni kelpo ihmiseksi, jollen saa pyykkikonetta käyntiin. Tässä tuli muitakin vaihtoehtoja, suurempia ja pienempiä töitä.

Kokonaan toisenlainen on  Juha-Pekka Inkisen lähestymistapa. Inkinen on valokuvaaja, joka on pitänyt 18 yksityisnäyttelyä vuodesta 1987 alkaen ja tunnetaan erityisesti autiotaloja esittävistä näyttelyistään, joista ainakin yhden olen nähnyt joku vuosi sitten Helsingin taidehallissa. Tässä kirjassa juuri kuvat ovat pääosassa. Inkinen on päässyt kuvaamaan sellaisten ihmisten koteja, jotka eivät piittaa konmarituksesta tuon taivaallista, vaan keräävät koteihinsa esineitä, joista pitävät ja viihtyvät niiden kanssa ja niiden vuoksi. Minusta on ihanaa tietää, että tällaisia rohkelikkojakin on!  Kodit ovat täynnä tavaraa: avaimia, vessanpytyn posliinisia vetimiä, kasveja, samovaareja, työkaluja, pääkalloja, leikkiautoja, ladon pääty olohuoneessa, pulloja, laseja (odottamassa asunnon isäntäparin suuria hautajaisia, joissa eriparilaseista nautitaan viini heidän muistolleen). jne. Kuvat ovat kirjavia ja värejä täynnä, on oranssia keittiötä ja turkooseja makuuhuoneita, erilaisia tapetteja vierekkäin. Kaaosta kuvat eivät tavararunsaudesta huolimatta esitä, vaan pääosin esineet ovat säntillisessä järjestyksessä. Niistä pyyhitään pölyjä ja samalla järjestetään uuelleen, vaikka toisaalta :

"En ole kuullut kenenkään kuolleen pölyyn!" ilmoittaa Tintti Karppinen. s. 60

Asukkaat esiintyvät omilla nimillään. Pääosin he ovat iäkkäämpiä ihmisiä - heitä, joilla on ollut pidempään aikaa kerätä. Ammattien kirjo on runsas ja paikoin hauska: isoisästä insinööriin, retrosiskosta avaruusmerirosvoon. Pari kuuluisuutta mahtuu mukaan, mutta pääosin kirjassa esitellyt kodit ja niiden asukkaat olivat minulle tuntemattomia.

Inkinen mainitsee esipuheessa käsitteen visuaalinen tihentymä kuviensa kohteista eikä halua sanoa  täysi tai sotkuinen, jotka voisivat olla minimalistisen sisustajan kuvausta näistä kodeista. Hän mainitsee itsensätoteuttamisen mahdollisuuksien kasvaneen jatkuvasti varallisuuden kasvun myötä, mutta toteaa kotien yleensä silti muistuttavan merkillisesti toisiaan. Onneksi hän on löytänyt nämä ihmiset, jotka asuvat ja elävät omalla tavallaan, suuremmalla persoonalla ja intohimolla.

 En taida uskaltaa kopioida tähän  kuvia, eikä valokuva valokuvasta tee oikeutta kirjalle, vaikka vähän välittyisikin kirjan sisällöstä. Valokuvan osa oikeasta valokuvast varsinkaan amatöörin ottamana ei kuitenkaan välitä koko tunnelmaa.

 Ihastuttava teos!!