maanantai 2. tammikuuta 2017

Tóibín Colm Äitejä ja poikia

Tóibín Colm
Äitejä ja poikia
Tammi, Keltainen kirjasto 2013
314 sivua
Alkuteos:Mothers and sons 2006
Suom. Kaijamar Sivill

Novellikokoelman nimi kertoo sisällöstä kaiken. Kirja käsittelee äitejä ja poikia, heidän suhdettaan toisiinsa tai sen suhteen täydellistä puuttumista. Kirjassa on yhdeksän novellia. Novelleissa on kelvottomia äitejä ja kelvottomia tai sairaita poikia, pystyviä äitejä ja kelpo poikia. Eikä näitä novelleja lukiessa jää kylmäksi yksikään äiti, veikkaan. Pojista en tiedä, kun en osaa asettua siihen rooliin.
Kokoelman aloittaa Järkimies -novelli, jossa täydellistä rikosta tavoitteleva, harkitseva mies joutuu juopon äitinsä uhon vuoksi kärsimään. Laulumies -novellin poika on kuuluisan laulajattaren lapsi, mutta äiti ei tiedä poikansa musiikkihaaveista, koska on elänyt muualla.Pelimies-novellin äiti perustaa miehensä kuoleman jälkeen grilliyrityksen ja selviää miehen jättämistä veloista Poika Gerard hoitaa yrityksen kirjanpitoa myöten ja kuvittelee saavansa sen jatkossa itselleen , vaikka äidin tavoitteena on kerätä riittävästi rahaa  Dubliniin muuttoa varten. Äitien joukkoon on päässyt yksi isoäitikin, joka palvoo tyttärensä Bill-poikaa. Poika ottaa aluksi suosion vastaan, mutta isoäidin vanhetessa poika haluaa aloittaa omaa elämäänsä. Aika koskettavasti kuvataan novellissa Matka (In Dublin) äidin tuntoja, kun tämä hakee aikuisen, masentuneen poikansa mielisairaalasta kotiin, jossa odottaa pojan halvaantunut isä.
Kokoelman vaikuttavimmat novellit ovat mielestäni Pappi suvussa ja Pitkä talvi. Edellisen aiheena on pedofilia ja tapahtumat kerrotaan pappispojan vanhan äidin kannalta. Pitkä talvi on kokoelman mittavin novelli ja ilmestynyt aiemmin erillisenä painoksena. Novellissa aikuiselle, Espanjan syrjäisellä maatilalla asuvalle pojalle paljastuu äidin alkoholismi, jota isä yrittää hillitä kovalla kädellä. Pojan herkkä pikkuveli suorittaa asepalvelusta eikä isä ole naapuruston kanssa lainkaan väleissä. Kun äiti katoaa lumimyrskyä edeltävänä päivänä, alkaa talvi, jonka aikana tutut asetelmat mullistuvat, kun odotetaan kevättä ja äidin ruumiin löytymistä.
Irlantilaista Colm Tóinbínia on verrattu nobelisti Alice Munroon. Jotain samaa heissä on. Kerronta lähtee arjesta, mutta eleettömästi kerrotut novellit sisältävät enemmän kuin rivit paljastavat. Etuliepeessä puhutaan kätketyistä tunteista ja ehkä siinä kertomatta jätetyssä onkin novellien koskettavin anti. Kyllä Tóinbín osaa ja kykenee vakuuttamaan ja ottamaan lukijansa. Pidin kovasti.
Olen aiemmin lukenut Tóinbín romaanin Nora Webster. Siinäkin käsitellään selviytyjä-äidin ja hänen lastensa elämää. Kirjailijat kirjoittavat usein samaa aihetta useammassa teoksessa. Ehkä luen vielä enemmänkin aiheesta ja Tóinbíltä nyt ainakin jotain. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti