Gummerus 2018
367 sivua
Kun kuopiolaisen kauppiasperheen tytär halusi 175 vuotta sitten opiskella, eivät vanhemmat innostuneet. Kaupassa tarvittiin apua, eivätkä tuollaiset kotkotukset kuuluneet tähän säätyyn. Ylempien luokkien tytöt saatoivat opiskella, muille oli varattu avioliitto ja tälle Minna Johnsonille isä oli jo miehenkin katsonut: kauppapulaisen, joka oli päässyt työhän kiinni. Niin vain Minna pitää päänsä ja matkustaa järvikaupunkiin Cygneuksen kouluun opettajattareksi opiskelemaan. Hän tajuaa olevansa erilainen täällä, mutta löytää sentään yhden sielunkumppanin, Kokkolasta tulleen Floran..
Heitä yhdisti sekin mistä he olivat tulleet, vaikka siitä ei voinut puhua. Sen vain tunnisti, että toinen oli kuin itse, samalla tavalla joutunut hakemaan roolin koulussa, johon hänet oli puhuttu sisälle ja jossa kaikki muut olivat hienojen perheiden vaalittuja lapsukaisia ja hän itse pumpuli-Johnsonin tytär, mukamas herrastyttö, voi itku....
Koska Flora torjui viittaukset oman perheensä säätyyn ja menneisyyteen, oli ihan mahdoton ajatus, että Minna olisi sanonut ääneen ne epävarmuudet ja huonommuuden tunteet, joista hän oli kärsinyt koko ikänsä. s.32
Minnan sisko Augusta yrittää pärjätä kaupassa ja elämässä, mutta ilman Minnan huolehtimista sisko ei näytä osaavan elää. Minna löytää tästä oljenkorren ja merkityksen elämälleen, kun elämä opiskelukaupungissa ei enää näytä niin houkuttavalta ja kääntää välillä selkänsä. Vaikka naisia koulutetaan nykyaikaisesti ammattiin, miesten maailma ja miehiset asenteet nousevat kaikkialta vastaan.
Sama se oli, kuka häntä pyöritti, kenen jalat määräsivät hänenkin tahtinsa. Jos se ei ollut isä, se voisi olla Jaakob, samanlaisia kaikki miehet olivat. Naisen paikka on lipua mukana, kulkea perässä ja olla vietävänä. s. 95
Ihmiset eivät olleet sitä mitä sanoivat olevansa, ei isäkään, ei yksikään mies. Miksi miehet olivat niin inhottavia, kaikki?...
...Ainakin tämä virka hänellä oli. Ilman häntä Augustaa ei enää olisi ollut. Vaikka hän oli muuten turha, ilman häntä sisko olisi kuollut. s.93
On kuitenkin eräs, joka näkee Minnan toisin kuin muut ja kiintyy häneen. Minna kauppaa lehtori Canthia kumppaniksi ystävälleen Floralle, joka haluaa naimisiin lehtorin kanssa enemmän kuin opettajaksi. Minna ei ole edes kiinnostunut avioliitosta ennenkuin isän suunnittelema aviokumppani Jaakob puistattaa toista kosijaa enemmän.Ilahduttavasti Rytisalo on päästänyt lehtori Canthin myös elävien kirjoihin, itsenäiseksi toimijaksi ja ihmiseksi, jolla on tunteet. Monessa elämäkerrassa lehtori on jäänyt varjoon, lapsensiittäjäksi ja nuorena kuolemaan.
Hän oli yrittänyt unohtaa Minnan, hävennyt sitä miten silloin jouluna lemmenkipeänä maatiaiskissana hyökkäsi naaraan perään Kuopioon. Ajatus omasta malttamattomuudesta oli ahdistanut häntä koko matkan ajan, eikä hän ollut tohtinut kirjoittaa tytölle. s.99
Kun avioliitto on jo selvää, syntyy uusi häpeä, kun Minna tajuaa olevansa raskaana. Hän ei voisi jatkaa opiskeluja, koska on tehnyt juuri sen, mitä ei ikinä aikonut ja mistä koko naisopettajien koulutus kärsisi - ja vieläpä opettajansa kanssa. Opiskelut on lopetettava ja häpeä kätkettävä. Vaikka keskenmeno pelastaa julkiselta häpeältä, on se katkera ja murheellinen kokemus. Minna on hukassa oman itsensä ja äitiytensä kanssa eikä uuden lapsen odottaminen ja synnyttäminen hälvennä pelkoja eikä kipuja. Kaikki tapahtuu yllätyksenä, kenenkään valmistelematta, mutta elämä muokkaa juuri näin naista ja ihmistä.
Hän oli yrittänyt sanoa jotain ja peittää itseään äitinsä päärmä'ämällä lakanalla, mutta se oli otettu pois, hoettu vain, että rouva pysyy nyt rauhallisena, antakaapa kun minä katson, ja häneen oli koskettu ja hänen käsiään oli pidelty, sillä hän ei ollut voinut olla aloillaan.
... Miksi kukaan ei ollut kertonut verestä, siitä mikä kaikki sotkee liinavaatteet ja miten saastaista puuhaa lapsen saaminen on? Miksi kukaan ei ollut kertonut maidosta ja tästä miltä tuntuu kun on haavoitettu eläin, äiti, emo, hän joka vasta äsken oli ollut tyttö. s. 184
Menneet olivat menneitä, turha niillä oli itseään vaivat. Nainen oli kuitenkin mukautuva kappale, joka asettui sille paikalle joka hänelle annettiin. Hän venyi ja taipui ja mukautui vaimoksi ja äidiksikin, kasvoi sielusta, sisältä,joka puolelta. Hän antoi myöten kuin rannan paju, mutta oli myös yhtä sitkeä. Hän versoi ja kasvoi ja kurottui sellaiseen, johon hänen ei uskottu yltävän, täytti vaaitut roolit ja ylitti ne. s.206
Minna Canthista on tehty fiktiivinen tarina, jossa Minna tulee inhimilliseksi olennoksi. Se kuva on kaukana niistä kivipatsaista, jollaisena kirjallisuudenhistoriat hänet esittelevät. Lehtori Canth saa niinikään ihmisen hahmon vaimoaan alati rakasatvana aviomiehenä, opettajana, luonnontieteilijänä ja isänä.
Ferdinand ihaili Minnaa monestakin syystä mutta kaikkein eniten äitinä. Näin hän ajatteli, kun he makasivat vieretysten sängyllä ja Minnan pää lepäsi hänen tyynyllään. Oli varhainen yö ja paljon puhuttavaa. Asiat olivat jälleen sillä tolalla ja varmistuneet, vikkelä pieni lehtorinsiemen oli ankkuroitunut paikalleen ja aloittanut jotain, keskeyttänyt jotain, aiheuttanut ihmeen, taas. He nukkuivat aina vain samassa huoneessa ja vuoteessa, vaikka Wallinin vaimo Flora oli kuulemma kauhistellut sitäkin asiaa. s.230
Sujuvasti kerrottu tarina ilman hitoriallista kehystä tuskin olisi jaksanut kiinnostaa, mutta kun Canthin kirjailijakuva avartuu ja inhimillistyy, saa tarina uuden ulottuvuuden. Canth on jäänyt kirjallisuudenhistoriassa ankaraksi naisliikkeen esikuvaksi, joka pärjää ja jaksaa loputtomiin. Historia ja kirjailijan ura alkavat vasta leskeytymisen jälkeen, joten muistutus herkästä mutta tavoitteellisesta nuoresta naisesta, joka kasvaa naiseksi ja äidiksi on terveellinen täydennys kuvaan - olkoonkin, että Rytisalo on kirjallisten lähteiden lisäksi käyttänyt reippaasti mielikuvitustaan, elänyt Minnan kanssa kirjaa tehdessään. Pidin kirjasta ja olen sitä monelle suositellut. Yksikään kirjan lukeneista ei ole sitä moittinut, useampi kiitellyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti