Ilona Tomi
Leenanniitty
Kunsti Kustannus 2018
206 sivua
Kirja on tarina kolmesta naisesta tai oikeastaan vain kahdesta: isoäiti Leenasta ja hänen tyttärestään Matleenasta. Matleenan tytär Laura on tarinassa myös, mutta hänestä kerrotaan vähemmän ja mielestäni hän toimii peilinä äidilleen ja tämän äidille. Leena elää nuoruuttaan 1950-luvulla, Matleena 1980-luvulla ja Lauran nuoruus sijoittuu nykyhetkeen 2010-luvulle Matleena ei näytä ymmärtävän äitiään, kuten ei Laurakaan Matleenaa, mutta loppujen lopuksi keskinäinen ymmärrys on arvattua suurempaa. Vaikeneminen on ymmärryksen esteenä. Joidenkin asioiden kohdalla vaikeneminen ja salailu on kestänyt kauan. Leena on salannut Matleenalta tämän oikean isän. Laura salaa välirikon poikaystävänsä kanssa ja Matleena ei saa sanotuksi, että Leenan paikka palvelutalossa pitäisi täyttää heti.
Kirja saa nimensä ja alkunsa Leenanniitystä, jolle kerrotaan raskaana olleen Leena-nimisen nuoren naisen joskus olleen aikeissa hukuttautua kiviä taskussaan, koska ei halunnut tuottaa häpeää vanhemmilleen aviottoman lapsen takia. Varoituskertomus sopii hyvin taustaksi tarinalle, jonka vahvimmaksi hahmoksi nousee isoäiti, vaikka hän onkin kirjan alussa fyysisesti heikoimmillaan. Ympäristön kontrolli, kulkumieheen rakastumisen seuraukset, häpeä ja uskallus elää omaa elämää alistumatta yleisen mielipiteen armoille ovat kirjan teemoja. Amerikan sukulaiset, yhdessä asuvat kaksi naista irtaantuvat kaavoista ja tuovat elämänilon tuulahduksia Suomessa käydessään. He kasvattavat myös toisen naisen sisarentytärtä, joka jatkaa vapauden tuulien tuomista kotiseudulle aikuistuttuaan.
Helka sanoi, että oli miettinyt sitä, mikä nainen oikein on:
Se on semmoinen olento, joka tekee niin kuin käsketään, on niin kuin oletetaan,. s. 75
En usko, että äiti on koskaan käynyt täällä, naistenmaassa. En ymmärrä äitiä nykyään ollenkaan. Hän laahustaa talossa, pihassa ja navetalla kuin haamu. Hän ei hymyile, ei puhu. Puheeni törmää hänen hiljaisuuteens kuin tiilimuuriin... . Olen vääränlainen. Puhun väärin, tunnen ja ajattelen väärin. 96
Paitsi väärinymmärretystä naiseudesta, kirjassa on kyse myös ympäristön ja yksilön ristiriidasta. Ehkäpä usein oletetaan enemmän kuin tiedetään ja toimitaan sen mukaan.
Nyt kun ajattelen tätä, mieleeni hiipii epäilys: entä, jos kaikki muutkin ovat vakuuttuneita siitä, että kukaan ei tajua heissä sitä, mikä heissä on oleellisinta, parasta? s. 192
Itse sulloin itseni laatikkoon. Itse menin piiloon ja pienensin itseni. Itse tuomitsin itseni yksinäisyyteen. s. 194
Hyvinkirjoitettu ja otteessaan pitävä kirja, joka pysytti lukijan mukana myös eri aikakausina kerronnan siirtyessä äidistä tyttäreen. Paikoin käytetty murre oli ymmärrettävää, vaikken ähtäriläistä puheenpartta osaakaan. Harmitti vähän kansikuva, joka ei mielestäni houkuttele tarttumaan kirjaan. Hiukan ihmettelin myös Leenan ikää kirjan alkupuolella. Oikein erikseen mainittiin, että hän on kaksikymmentäkuusivuotias, mutta tytön ajatukset tuntuivat kovin lapsekkailta tuon ikäiselle.
Kannatti lukea. Pidin kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti