Jossakin tulevassa ajassa joku löytää minulle maalattujen väärien kasvojen alta sen, mitä muuta olen ollut. Joku löytää laulusta toiset, kätketyt, kuiskimasta rivien välistä ja niistä minun ääneni. Sillä minulla on lopultakin hallussani noituudesta väkevin: sanat joilla kertoa tästä kaikesta.
Laulu lepäsi minussa, liikahteli verkkaan, tiukensi otettaan. Tunsin loitsun langan purkautuvan jälleen uudelta solmulta, huojuvan vapaana.
Kerronta alkaa Louhen lapsuudesta, ajasta, jolloin Pohjolan hallitsija kulki vielä Lauha-nimisenä sisarustensa keskellä, Hän näki äitinsä kuoleman ja kirveenkantajien tuhot, joita joutui pakenemaan muiden Pohjolan asukkaiden kanssa Metsänpeittoon vuosiksi. Kunnes tulee aika kostaa - ja kunnes taas toiset kostavat heille. Kierrettä on vaikea saada katkeamaan. Ymmärrys tulee aina myöhässä, tässä siskon, Leimun sanoin:
"En vain näe kostossa mieltä. Se tuo pelkkää surua. Kostonhalu on vienyt minulta kaikki, joita olen rakastanut."
Tarinassa on tutut käänteet ja elementit, tuttuja henkilöitäkin, kuten Sammon takojana Ilmarinen, Lemminkäinen ja hänen äitinsä sekä tietysti Väinämöinen. Itäranta on kuvitellut lisääkin: Pohjolan hallitsijan liiton kutoja Niilon kanssa ja tyttärien rakkaustarinat. Hurjia ovat kuvaukset muuttumisista loitsuhahmoiksi: kuinka karva puskee ranteista tai kynnet kasvavat haukan kynsiksi. Tarinassa elävät kuolleetkin.
Olen kuullut heidän hiljaisuutensa, kun he odottavat pimeää, eivät itsensä vuoksi vaan siksi, että se kasvattaa heidät elävien mielissä suuremmiksi kuin he todella ovat.,
Aluksi olin vähän pyörällä päästäni suuren henkilömäärän vuoksi. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä niin vahvaan, traagiseen ja upeaan maailmaan Itäranta johdattaa lukijat. Tämä on upea teos, joka vaikuttaa kielellään ja antaa kokonaan uuden kuvituksen Sammon tarinaan. Oli todella jo aika kuvitella tämä naisnäkökulmasta!
. Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Teos, 2025. - Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen. - 406 sivua