Kidd, Sue Monk: Merenneidon tuoli

Olen aina pitänyt merenneidoista ja saduista, jotka heistä kertovat Anderssenin kertomuksesta lähtien. Kirjan nimi siis vetosi. Kirjailija oli ennestään täysin tuntematon, mutta aiemmin häneltä on käännetty ainakin Mehiläisten salaisuudet, jota bestselleriksi mainitaan.
No, oikeastaan kai pidin minäkin tästä jonkin verran. Oli helppo lukea ja kirja loppui nopeasti. Silti jäi vähän lattea olo.
Jessie on ollut 20 vuotta naimisissa psykologimiehensä Hughin kanssa ja heillä on aikuinen lapsi Dee. Jessie joutuu palaamaan lapsuusmaisemaansa Egretin saarelle, sillä hänen äidillään on mielenterveysongelmia ja hän on leikannut sormensa irti
 Saarella on myös  Pyhän Seneran benediktiiniluostari, jonne äiti on valmistanut ruokaa. Luostarissa on merenneidon tuoli, joka kannetaan kerran vuodessa meren rantaan. Tuoliin liittyy etäältä Anderssenin satua mukaileva tarina merenneidosta, josta tuli kristitty.

Jessie syyttää itseään isänsä kuolemasta. Tämä on kuollut kauan sitten venepalossa, jonka väitettiin alkaneen piipun kipinästä. Jessie oli lahjoittanut piipin isälleen, mutta löytää nyt piipun ehjänä. Äitiä hoitaessaan Jessie samalla "etsii itseään", mutta huomaakin yllättäen rakastuneensa Tuomas-munkkiin. Tämä on menettänyt vaimonsa ja syntymättömän lapsensa ja luopunut sitten lakimiesurastaan sekä vetäytynyt luostariin.

Pidin merenneidon ympärille rakennetuista saduista ja myyteistä ja merestä ja rakasteluista merenranalla. Silti välillä tuli kovin kliseinen tuntu. Onneksi loppu edes vähän yllätti, vaikkakin ehkä perustelematta. Helppo, viihdyttävä kirja, joka ottaa lukemiseen käytetyn ajan ja antaa saman ajan takaisin lepona vailla suuria oivalluksia.

Sue Monk Kidd
Merenneidon tuoli
romaani
Bazar 2007
The Mermaid Chair 2005
suom. Leena Mead
366 sivua