Gummerus 2019
Ranskankielinen alkuteos Ru 2009
Suom. Marja Luoma
Kannen suunnittelu:Sanna-Reeta Meilahti
144 sivua
Ranskankielessä sana "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren ja rahan. Vietnaminkielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua, tuudittamista. s.5
Oiva nimivalinta kielitaiturille, joka on 10-vuotiaana matkannut veneellä pakoon kommunistivaltaa omasta maastaan, Vietnamista. Nykyisin kirjailija, jonka omiin kokemuksiin teos perustuu, asuu Kanadassa. Kirjan käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan ja se on palkittu ja pidetty.
Minäkin kuulin ylistystä ja kehuja monelta taholta ja tartuin kirjaan suurin odotuksin. Kieli oli kaunista, vaikka teksti kertoi hirveistä asioista, kuten pakenemisesta ihmisiä täyteen sullotussa veneessä pahoinvoivien kanssamatkaajien kanssa, pakolaisleiristä Malesiassa ja kylmästä vastaanotosta Kanadassa. Paitsi hyytävää säätä, joutuu nuori, vaivattomaan ja vauraaseen elämään tottunut tyttö tuntemaan itsensä alastomaksi ja syrjityksi.
Ärsyynnyin kyllä välillä, kauniista ja taitavan harkitusta sananasettelusta huolimatta. Luvut ovat lyhyitä ja kerronta käsittelee välillä sukulaisia, pakoa, elämää ennen pakoa ja kohtelua vieraassa maassa. Luvuissa pohditaan sukulaisia ja heidän kohtaloitaan. Näille henkilöille ei äitiä lukuunottamatta anneta nimeä, vaan he ovat täti yksi, kaksi, kolme tai isoisän isä, eno jne. Putosin rattailta enkä ollut aina selvillä, oliko tätä tätiä tai enoa kuvattu jo aiemmin. Kertojan kaksi lasta on nimetty ja heistä kerrotaan yhtä avoimesti kuin muista sukulaisista.Nuoremman pojan autismi ja äidinrakkaus saavat jopa runollisia piirteitä.
Nainen palaa vielä takaisin kotimaahansa aikuisena ja amerikkalaistuneena.
Kun amerikkalainen unelma on toteutunut, se ei lähde millään; se pysyy paikallaan kuin siirrännäinen tai kasvain. Kun ensimmäistä kertaa menin korkeissa koroissa, suorassa hameessa ja salkku kädessä Hanoin vähävaraisille nuorille tarkoitetun ravintolakoulun ravintolaan, nuori tarjoilijapoika ei ymmärtänyt, miksi puhuin hänelle vietnaimia. Ensin luulin, että hän ei saanut selvää eteläisestä korostuksestani. Aterian lopulla tarjoilijapoika kuitenkin paljasti ujosti, että vietnamilaisnaiseksi olin liian paksu. s.84
Kirjoittajalta kestää hetken oivaltaa, ettei kyse ollut hänen 45 kg:n painostaan vaan amerikkalaisesta unelmasta, joka oli lihottanut ja vetelöittänyt, tuonut varmuutta askeliin ja ääneen ja uskon, että kaiken voi saada.
Kieli ja sen vivahteet nousevat esiin myös tekstin tasolla. Kielen vivahteille ja väärinymmärryksille kirjailija löytää selityksiä. Sanasto paljastaa erilaiset taustat ja historian.
Jouduin opettelemaan uudelleen äidinkieleni, josta olin luopunut liian varhain....Pohjois-Vietnamin kieli oli kehittynyt kulloisenkin poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen mukaan: oli kehitetty sanoja ilmaisemaan, kuinka lentokoneen voi pudottaa katolle asennetulla konepistoolilla, kuinka natriumglutamaatin avulla voi nopeuttaa veren hyytymistä, kuinka löytää suoja hälytyssireenin soidessa. Samaan aikaan eteläisen Vietnamin kielessä luotiin sanoja ilmaisemaan sitä, miltä Coca-Colan kuplat tuntuivat kielellä ja keksittiin termejä etelän katujen vakoojille, kapinallisille ja kommunistimielisille, ja kehitettiin nimityksiä lapsille, joita syntyi amerikkalaisten sotilaiden järjestämien hurjien juhlien seurauksena. ss.86-87
Muistot saavat erilaisen merkityksen, kun on joutunut jättämään taakseen kokonaisen elämän ja muuttumaan selviytyäkseen uudessa ympäristössä.
Oikeastaan minusta on aina mukava muuttaa, koska muutto on hyvä tilaisuus vähentää tavaramäärää ja hylätä esineitä. Silloin muistista voi oikeasti tulla valkoiva ja sen sopukkoihin jää vain sellaisia kuvia, jotka pysyvät valoisina suljettujenkin silmien takana. s. 107
Ehdottomasti kirja kannattaa lukea, ehkäpä useampaankin kertaan. Nyt palatessani sen sivuille, huomaan yhä uusia asioita. Pieni kirja ei tyhjenny kerralla eikä sen kaunis kieli kyllästytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti