Hurme Juha: Niemi

Juha Hurme
Niemi
Teos 2017
448 sivua
Ulkoasu: jenni Saari

Teatteriohjaaja, kirjallisuudentuntija ja -puolestapuhuja, kirjailija ja nyt vielä Finlandiavoittaja kirjalla, josta lukijat yhä kiistelevät: onko se kaunokirjallisuutta vai tietokirjallisuutta. Sellainen on kirjan tekijä, monipuolinen julkisuuden henkilö, Juha Hurme. Olen oppinut rakastamaan hänen ääntään lauantai-iltojen lukupiirissä ja ohjelmaan soittaneiden mielipidettä arvostavaa asennetta.

Positiivisin odotuksin aloitin kirjan, vaikken siihen olisi ehkä ilman Finlandia-palkintoa paneutunut. Väärissä paikoissa sitä luin: lentokoneessa, junissa, asemilla, vaikka kirja olisi vaatinut ja ansainnut hiljaisuutta ja keskittymistä. Päällimmäiseksi jäi mieleen Hurmeen kertojanääni, oivaltavat letkautukset, jotka yhdistävät tapahtumia ja kirjallisuuden ja tieteen saavutuksia omaperäisellä tavalla. Tämä tekee kirjasta kaunokirjallisuutta, jos joku. Kirjan sivuista suuri osa on totta tai todeksi hyväksyttyä historiallista tietoa, episodeja, jotka Hurme on taiten valinnut, kuten seuraava:

Egyptiläisiä on kehaistava siitä mainiosta innovaatiosta, että Plutarkhoksen ja Michel de Montaignen välityksellä tiedämme heidän keskellä iloisimpien pitojen raijanneen paikalle muumioituneen ruumiin terveelliseksi muistutukseksi juhlijoille, sillä, kuten Montaigne kirjoittaa, elämässä mikään ei ole onnettomuutta sille, joka on ymmärtänyt että elämän menettäminen ei ole onnettomuus, vaan osa maailmankaikkeuden järjestystä, osa maailman elämää. Kuolemalta on riistettävä outous, siihen on tutustuttava ja totuttava. s. 42

Teksti vilisee kirjailijoita maaimalta ja menneisyydestä. Jotkut saavat ymmärrystä ja ylistystä, kuten
Chaucher :

 On suoranainen ihme, miten paljon Chaucher on saanut mahtumaan naurua ja elämän räimettä teokseensa, jonka, kaiken muun hyvän lisäksi, varsinaiset sankarit ovat ilahduttavasti naisia. s.183 

Uskonto ei saa ylistystä Hurmeen tekstissä, vaan sekä kirkosta että papeista löytyy paljon puutteita ja virheitä. Saamelainen Olavi Sirma 1600-luvun puolivälissä pohtii Herr Vuoljärvi papin tekemistä:

Kumpiko meistä on suurempi syntinen, minä vai Jukkasjärven pappi , joka myy viinaa ja hyödyttää itseään, mutta turmelee muita. Minä juon viinaa ja turmelen itseäni, mutta hyödytän muita ss- 342-343

Skottiempiristi, filosofi ja skeptikko David Hume kiteytti 1757 näppärästi, että uskonnon alku on pelossa; usko on pelottavien ja selittämättömien ilmiöiden rationalisointiyrityksiä vajavaisin tiedoin ja avuttomin älynystyröin.


Kun hypokondrinen tuuli riehuu sisuksissa, tulee se ulos sieltä suunnasta, mistä se pääsee; jos se menee alaspäin, tulee sieltä pieru, mutta jos se menee ulospäin, niin on se ilmestys tai pyhä innoitus (Immanuel Kant Swedenborgista 408-409

Frosteruksen ja Topeliuksen vaikutusvaltaiset opukset ovat vahingoittavaa valheellista propagandaa ja uskonnollista hölynpölyä, jossa tietämystä vääristellään uskomusten ja toiveiden suuntaan. s. 415

Vaikka Hurme liikkuu pitkin Eurooppaa ja sen historiaa, kirjan aiheena on kuitenkin pieni kansa Pohjan perukoilla, joka matkii ja oppii muilta, joskus nopeasti, joskus hitaammin..Haanpää ottaa maailman kerrallaan ja Goethe ilmaisee asian näin:

"Luonto on sijoittanut minut tähän maailmaan ja se johtaa minut täältä poiskin. Luotan siihen. Se saa tehdä minutlle mitä haluaa. Se ei tule vihaamaan työtänsä. Minä en puhunut siitä. Ei, mikä on totta ja mikä väärää, sen kaiken on se sanonut. Kaikki on sen syytä, kaikki sen ansiota.s.391.

Hurme asettuu valinnoissaan heikompien puolelle ja kritisoi mm. Linnén luokitteluintoa, jonka tämä ulotti ihmisiinkin.Europaeus, Asiaticus, Americanus ja Africanus, vaikkei geneettisiä eroavaisuuksia löydykään. Naisen heikon aseman kautta historian ja siihen syypäät hän niinikään osoittaa:

Kant ajatteli kaikkien kollegoittensa tavoin, että naisilta puuttuu kyky korkeimpaan abstraktiin ajatteluun. " Oppineisuutta yrittävällä naisella voisi yhtä hyvin olla parta, sillä ehkäpä se ilmaisisi selvimmin sen syvällisen katsannon, mihin hän pyrkki." s.410


Hauska kirja. Historiaa voi näköjään käsitellä toisinkin kuin koulussa on käsitelty eli mukaansatempaavasti ja persoonallisesti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Honeyman Gail :Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Kuinka pidinkään tästä kirjasta! Sen päähenkilö on kömpelö, epäsosiaalinen yksineläjä Eleanor Oliphant. Eleanor haluaa selvitä yksin. Hän on saanut työpaikan By Design-suunnitteluyrityksen toimistosta laskuttajana heti yliopistosta valmistumisensa jälkeen. Työnsä hän hoitaa hyvin, mutta työtovereista ei kukaan ole mielellään tekemisissä hänen kanssaan. Päinvastoin: takanapäin hänelle naureskellaan, ulkonäköa ja pukeutumista pilkataan eikä käytöstäkään oikein hyväksytä. Viikonloput Eleanor viettää asunnossaan turruttaen itsensä vodkalla. Hänen luonaan käyvät vain sosiaalityöntekijät ja hän on yhtetyksisä vain häntä alati solvaavaan ja vähättelevään äitiinsä, joka soittaa kerran viikossa. Jo kirjan alkussa käy ilmi, että jotain hyvin ikävää on tapahtunut aiemmin, mutta sitä ei Eleanor halua muistaa.

Yritykseen palkataan uusi it-asiantuntia Raymond, jonka apuun Eleanor joutuu turvautumaan. Raymond ei tee Eleanoriin minkäänlaista vaikutusta urheilukenkineen ja huonosti pukeutuvana ketjupolttajana, mutta jää jotenkin roikkumaan kuvioihin. Eleanor tähyilee kumppanikseen ihan toista miestä: Pilgrims -yhtyeen solistia Johnnie Lomondia, jonka hän on tosin nähnyt vain kerran ja silloinkin esiintymislavalla. Raymondin kanssa Eleanor tutustuu sattumalta uusiin ihmisiin kuten Sammyyn ja tämän perheeseen ja Raymondin kissoja rakastavaan, yksinäiseen äitiin.

Kirja on hauska, vaikka aihepiiri on vakava. Eleanorin havainnot ovat virkistäviä oivalluksia mainosmaailman itsestäänselvyyksien keskellä. Koko ajan taustalla on ajatus, että Eleanor selviää - sanoohan sen jo nimikin - mutta miten? Siitä kannattaa ottaa selvää. Todella lukemisen arvoinen kirja..

Kidd, Sue Monk: Merenneidon tuoli

Olen aina pitänyt merenneidoista ja saduista, jotka heistä kertovat Anderssenin kertomuksesta lähtien. Kirjan nimi siis vetosi. Kirjailija oli ennestään täysin tuntematon, mutta aiemmin häneltä on käännetty ainakin Mehiläisten salaisuudet, jota bestselleriksi mainitaan.
No, oikeastaan kai pidin minäkin tästä jonkin verran. Oli helppo lukea ja kirja loppui nopeasti. Silti jäi vähän lattea olo.
Jessie on ollut 20 vuotta naimisissa psykologimiehensä Hughin kanssa ja heillä on aikuinen lapsi Dee. Jessie joutuu palaamaan lapsuusmaisemaansa Egretin saarelle, sillä hänen äidillään on mielenterveysongelmia ja hän on leikannut sormensa irti
 Saarella on myös  Pyhän Seneran benediktiiniluostari, jonne äiti on valmistanut ruokaa. Luostarissa on merenneidon tuoli, joka kannetaan kerran vuodessa meren rantaan. Tuoliin liittyy etäältä Anderssenin satua mukaileva tarina merenneidosta, josta tuli kristitty.

Jessie syyttää itseään isänsä kuolemasta. Tämä on kuollut kauan sitten venepalossa, jonka väitettiin alkaneen piipun kipinästä. Jessie oli lahjoittanut piipin isälleen, mutta löytää nyt piipun ehjänä. Äitiä hoitaessaan Jessie samalla "etsii itseään", mutta huomaakin yllättäen rakastuneensa Tuomas-munkkiin. Tämä on menettänyt vaimonsa ja syntymättömän lapsensa ja luopunut sitten lakimiesurastaan sekä vetäytynyt luostariin.

Pidin merenneidon ympärille rakennetuista saduista ja myyteistä ja merestä ja rakasteluista merenranalla. Silti välillä tuli kovin kliseinen tuntu. Onneksi loppu edes vähän yllätti, vaikkakin ehkä perustelematta. Helppo, viihdyttävä kirja, joka ottaa lukemiseen käytetyn ajan ja antaa saman ajan takaisin lepona vailla suuria oivalluksia.

Sue Monk Kidd
Merenneidon tuoli
romaani
Bazar 2007
The Mermaid Chair 2005
suom. Leena Mead
366 sivua

Iwey, Eowyn: Lumilapsi

Miten viehättävän talvikirjan löysinkään Kirjallisuuden ystävät- facebookryhmästä! Nautin lukemastani enkä, kertaakaan miettinyt, jaksanko loppuun tai onko kirja lukemisen arvoinen. Tarina Alaskasta uutta alkua etsivästä lapsettomasta pariskunnasta, Jackista ja Mabelista on kaunis aikuisten satu. Aviopari aikoo elättää itsensä maata viljellen seudulla, josta ei tunne ketään. Mukanaan he ovat tuoneet työkykynsä ja surunsa kuolleesta lapsesta. Uusia lapsia ei enää tulisi, sillä ikä painaa jo työnteossakin.

Epäilys kyyhötti hänen olkapäällään valmiina tarraamaan häntä kurkusta ja kuiskutti hänen korvaansa: Sinä olet vanha mies. Vanha, vanha mies. s.74

Onneksi seudulla asuu neuvokas perhe, joka tarjoaa ystävyyttään ja apuaan: Ester ja George Benson sekä heidän kolme poikaansa, joista etenkin nuorin Garreth tulee tärkeäksi apuriksi. Maanviljely ei lyhyen kesän aikana ole helppoa, mutta Garrethilla on tietoa ja taitoja, jotka tulevat tarpeeseen. Maatilan ja kodin askareiden kuvaaminen kaunistaa arkiset toimet.

Kaavan seuraaminen soi jonkinlaista lohtua, rauhaisaa vastapainoa päivän peltotöille. Maanviljely oli rankkaa ja uuvuttavaa, paljolti uskon asia. - viljelijä panosti kaiken omistamaansa maahan, mutta viime kädessä ei ollut hänestä kiinni, satoitko vai ei. Ompelu oli erilaista. Mabel tiesi, että jos hän olisi kärsivällinen jä säntillinen, jos hän seuraisi tarkasti merkkiviivoja, suorittaisi jokaisen eteen tulevan vaiheen ja noudattaisi sääntöjä, kaikki olisi juuri niin kuin pitikin, kun takki käännettäisiin oikein päin. Pieni ihme sinänsä, niitä elämä harvoin tarjosi. s. 225

 Viihtymisen kannalta on kuitenkin vielä tärkeämpää, että Jackille ja Mabelille näyttäytyy lumityttö Faina. Sadunomainen olento tuntuu muuttuneen eläväksi pihaan muotoillusta lumilapsesta ja Mabelin on vaikea saada Estheriä uskomaan lapsen olemassaoloon. Itsekin hän muistelee venäläistä satua lumilapsesta ja pyytää sisartaan lähettämään kirjan lapsuuden kodistaan. Sisko toteuttaa toiveen, mutta kommentoi saatekirjeessä kirjaa:

Miten traaginen tarina! En käsitä, miksi näiden lasten tarinoiden on aina päätyttävä niin hirvittävästi. Jos minä josku kerron tämän lapsenlapsilleni, taidan muuttaa lopun ja annan kaikkien elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Mehän saamme tehdä niin, emmekö saakin, Mabel? Keksiä omat loppumme ja valita surun sijasta ilon. 143

Minulla on tunne, että pilaan kirjan, jos siitä enemmän kerron, enkä sitä totisesti halua. Toivottavasti moni lukee tämän ihanan sadun.

Eowyn Iwey
Lumilapsi
Bazar 2013
The Snow Child 2012
Suom Marja Helanen
418 sivua

Harari, Yuval Noah: Homo Deus

Yuval Noah Harari
 Homo Deus - huomisen lyhyt historia
Bazar 2017
Alkuteos: Homo Deus. A Brief History of Tomorrow 2015
suom. Jaana Iso-Markku
447 sivua

Tässäpä kirja, joka mullisti ajatusmaailmaani ja vei sitä uuteen suuntaan. Tekijä on historiantutkija, joka on väitellyt tohtoriksi Oxfordin yliopistossa ja opettaa nyt historiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Tämä kirja, kuten myös tekijän edellinen Sapiens - ihmisen lyhyt historia on käännetty useille kielille. Molemmat kirjat ovat olleet suosittuja, enkä ihmettele. Harari yhdistää tulevaisuuden skenaarioissaan mm. luonnontiedettä, historiaa ja filosofiaa ja tekee sen niin kiinnostavasti ja sujuvasti, että tieteellisen tekstin mukaan pääsee kaltaiseni maallikkokin ja paatunut kaunokirjallisuuden lukija.

Kun ihmisten usko itseensä lisääntyi, eettisen tiedon hankinnalle syntyi uusi kaava: Tieto=kokemuksetxHerkkyys. Jos haluamme tietää vastauksen johonkin eettiseen kysymykseen, meidän on oltava yhteydessä sisäisiin kokemuksiimme ja havainnoitava niitä äärimmäisellä herkkyydellä s. 248

Ihminen on historiansa aikana lisännyt uskoa itseensä ja omiin tekemisiinsä siinä määrin, että on valmis asettumaan jumalan paikalle ja ratkaisemaan tiedon avulla ongelmat, joihin aikaisemmin pyysi apua jumalilta.

Kokeva minä on lisäksi usein niin voimakas, että se pystyy tekemään tyhjäksi kertovan minän parhaatkin suunnitelmat s. 310

Eikä tässä ole kysymys tunteista, joihin joku perussuomalainen poliitikko perusti oikeellisuutta taannoin ("se on totta, jos sinusta siltä tuntuu"), vaan pikemminkin aistimaan herkistynyt kokeva minä tavoittaa totuuden kertovaa ja selittävää minää varmemmin.

Jokaisen yksittäisen äämestäjän, asiakkaan ja  katsojan tulisi sen sijaan käyttää vapaata tahtoaan siihen, että hän luo merkityksen oman elämänsä lisäksi myös koko maailmankaikkeudelle. s.315

Maailmankaikkeus määrittää yksilön olemista ja suhteemme siihen määrittää omaa merkityksellisyyttä. En pystynyt ottamaan vastaan Hararin todistelua jatkuvan kasvun oikeutuksesta. Harari väittää, että suuret keksinnöt ihmiskunnan parhaaksi vaativat lisää panostusta tutkimukseen, mikä on mahdollista vain jatkuvan kasvun avulla. Itse kuvittelen oikeudenmukaisella resurssienjaolla olevan merkitystä.

Vaikka pitäisi oikeudenmukaisuutta voittoa tärkeämpänä päämääränä, kannattaisi todennäköisesti silti korvata sotilaat ja lentäjät autonomisilla roboteilla ja lennokeilla....Tietokoneet, joihin on ohjelmoitu eettiset algoritmit, pystyvät paljon helpommin toimimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen viimeisimpien päätösten mukaisesti. s.320

Tämän hyväksymisessä on ihmiskunnalla vielä pitkä taival, vaikka sodankäynti ihmishenkiä uhraten tuntuu äkkipäätä sekin moraalittomalta. Vaan kumpi on pahempaa, koneellinen sodankäynti vai ihminen ase kourassa toista vastassa?

1900-luvulla lääketieteen tavoitteena oli sairaiden parantaminen. 2000-luvulla lääketieteen tavoitteena on yhä lisääntyvässä määrin terveiden paranteleminen. s.357

Geenitekniikan avulla pystytään myös muokkaamaan maapallolla eläviä ja sen myötä maapallon tulevaisuutta.

Suurimmassa osassa ihmismieltä ja inhimillisiä kokemuksia koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin käytetty tutkimusaineistona länsimaissa, pitkälle koulutetuissa, teollistuneissa, rikkaissa ja demokraattisissa yhteiskunnissa eläviä ihmisä, jotka eivät ole edustava otos ihmiskunnasta.  western, educated,industrialised,rich an democratic; WEIRD s.363

Loppujen lopuksi tietämyksemme ihmismielestä ja terveen ihmismielen määrittely  perustuu rajalliseen tutkimusaineistoon ja sen myötä teknohumanismi ja ihmismielen manipulointi aiheuttavat hallitsemattoman riskin.

Hajuaistin ja huomioimiskyvyn lisäksi olemme menettämässä kyvyn nähdä unia....Matemaattiset taidot ovat talouselämän kannalta tärkeämpiä kuin kukkien haistelu tai keijukaisista uneksiminen. ss.370-371

Varmaan näin on ja on jo pitkään ollutkin, mutta haluan silti haistella ja uneksia, minä reliikkikeiju!

Kapitalismi ei voittanut kommunismia siksi, että kapitalismi olisi ollut moraalisesti parempi järjestelmä tai siksi, että yksilönvapaudet ovat pyhiä, tai siksi, että Jumala olisi ollut vihainen kommunistipakanoille. Pikemminkin kapitalismi voitti kylmän sodan, koska hajautettu datankäsittely toimii keskitettyä datankäsittelyä paremmin, ainakin kiihtyvien teknisten muutosten aikakaudella..... Kun kaikki data kootaan yhteen salaiseen bunkkeriin ja kaikki tärkeät päätökset tekee ryhmä iäkkäitä apparatsikkeja, kyetään kyllä valmistamaan vaunulasteittain ydinpommeja, mutta ei mitään Applea tai Wikipediaa. s.380

On siis tärkeämpää jakaa tietoa kuin salata sitä, perehtyä kuin olla välinpitämätön ja osallistua ennemmin kuin luottaa eliitin oikeaan johdatukseen. Harari väittää, että nykyisellään meitä enemmänkin hallinnoidaan kuin hallitaan, koska poliitikoilta puuttuu pitkän tähtäimen visio. Hänen näkemyksensä mukaan dataismi, tekoäly ja geenitekniikka pelastavat ihmiskunnan tulevaisuuden maapallolla, jonka suurin uhka on seurausta ihmisen lyhytnäköisestä toiminnasta:maapallon lämpeneminen ja  ilmastonmuutos.

Pystyykö ihminen korjaamaan sen vahingon, jonka on pannut alulle ja jo aiheuttanut?

Utrio Kaari: Isabella

Nyt olen Utrioni lukenut. Vuosikausia olen seurannut kirjailijan esiintymisiä, sanavalmiutta ja sujuvaa ulosantia. Erityisesti on jäänyt mieleeni kirjailijan kommentti käsityöläiskirjailijoista: heitäkin tarvitaan ja itse Utrio katsoi kuuluvansa näihin kirjailijoihin. Käsittääkseni heidän kirjoitustapansa muistuttaa käsityöläisen tapaa tehdä töitä: tutkimista, tarkkuutta ja pakertamista, yksityiskohtiin paneutumista ja huolellista työskentelyä.
Isabella syntyy rikkaan Simon de Grahamin ainoaksi lapseksi, jota Isä, Osmankartanon ritari rakastaa ja hemmottelee, jonkun mielestä liikaakin. Tytär on tumma ja kaunis ja tarmokkaat sukulaisnaiset ottavat kasvatusvastuuta synnytyksessä kuolleen äidin sijaan. Pientä tytärtä hoitaa ensin imettäjä Kultavilja, sitten rahanhimoinen ritarin ensimmäisen vaimon sukulainen, joka pelottaa tytön puhumattomaksi. Henrik Rikkaan kartanossa Halikon Rikailassa Marita Tavast kasvattaa neidosta kaunotarta ja Uro toimii hänen henkivartijanaan. Täällä kasvavat myös Niklas Tavast, komea uros sinisine silmineen ja hänen sisarensa Anna.
1300-luvun Itämaan linnoitukset Turusta Viipurin linnaan toimivat taistelujen ja rakkaustarinan näyttämönä. Rakkaustarina syntyy Annan ja Maunu Yölinnun, pirkkamiesten lapinvoudin välillä. Simon-isälläkin on jalkavaimonsa leski Hildegarde. Tärkeintä on kuitenkin tummaksi kaunottareksi kasvaneen Isabellan ja hänen kasvinkumppaninsa hämäläisen ritarin Niklas Tavastin rakkaustarina, jossa vuoroin lämpenee toinen ja vuoroin toinen ja valmista tulee vasta viimeisllä sivuilla, tietysti. Nyt lähestyessäni 70-vuoden ikärajaa tajuan saaneeni nuorena ensimmäisen seksivalistuksen juuri tämäntapaisista intohimon kuvauksista.

Minä vien sinut pohjoiseen, pirkkalainen mutisi Annan korvaan. - Minä vien sinut pohjoiseen ja otan sinut hangella tuhannen tähden alla. Joka aamu me synnymme uudelleen ja joka yö me vaellamme pohjan perien laidattomat erämaat. joka yö me yhdymme revontulten loistossa, aina uudessa paikassa. Meillä ei ole rantaa eikä rajaa, eikä kukaan määrää meitä, sinua ja minua.s.172

Nyt tuon eipäs-juupas-leikin kuvauksen lukeminen oli uuvuttavaa ja taidan nyt ymmärtää, mitä vatulointi tarkoittaa.

Kaavamaisen juonen lomaan sisältyy kuitenkin tarkkaa kuvausta ruuista ja vaatetuksesta, ajan tavoista. Elämä on raakaa ja rankkaa, mutta Jumala auttaa (yleensä).

Kaikki kävi niinkuin oli odotettukin paitsi Svanhild Erlendsdottirin kohtaloa, mutta sellaista tapahtui valtauksessa, jossa päälliköt harvoin pystyivät hallitsemaan miestensä verenhimoa. Ikävä oli, että vaimo Svanhild joutui kuolemaan ilman viimeistä voitelua, varsinkin kun hän eli synnissä ritari Narven kanssa. Toisaalta linnan kaikki asukkaat ripittäytyivät vähän väliä ja saivat synninpäästön pahan äkkikuoleman varalta, niin että eivät hänen asiansa kovin surkeasti olleet. s. 225

- Sigrid, miten sinä olet ajatellut selittää siveettömyytesi rippi-isällesi?
Sigrid Bielke muuttui silmänräpäyksessä iloluontoisesta pullukasta korskeaksi vallasnaiseksi.
- Papit valvokoot rahvaan parittelua. Yhdenkään Bielken tekemisiin heillä ei ole mitään sanomista . s.370

Ihailen kirjailijan kykyä tehdä historia eläväksi, tuoda se ihmisten toiminnan kautta lähemmäsi kuin sodat ja vuosiluvut sen toisivat. Ihailen kirjailijan elämää ja mittavaa elämäntyötä niin kirjailjana kuin omien ihanteidensa edistäjänä. En kuitenkaan tiedä, luenko toista hänen kirjoittamaansa kirjaa. Onko minulla aikaa sellaiseen?

Kaari Utrio
Isabella
Tammi 1988
440 sivua

Jukkala Jorma Eerik: Kulissi

Kirjailija asuu kanssani samalla paikkakunnalla, jossa on myös tehnyt pitkän uran opettajana. Kirjan tapahtumapaikka on opettajanhuone ja koulumaailma. Onneksi tämä kirja ei anna juuri mahdollisuuksia arvuutteluun henkilöiden esikuvista. Kirja toimii itsenäisenä jännityskertomuksena, dekkarina, jossa juonikuvio ei tarjoa suuria paljastuksia, koska rikoksen tekijät tiedetään melkein alusta alkaen ja heidänkin näkökulmansa tuodaan kerronnassa esiin. Tai ei sittenkään: kirjan nimeen liittyvä paljastus tapahtuu vasta loppusivuilla, vaikka tekijä on mukana ensilehdiltä asti.

Taitavasti punottu juoni, jossa tekijä pitää monta lankaa kerrallaan käsissään eikä päästä yhtäkään herpaantumaan. Senpä vuoksi kirjaa on mielenkiintoista ja helppoa lukea. Päähenkilöksi nousee vararehtori Raimo, jota syytetään liian vahvoista otteista oppilasta luokasta poistettaessa. Muiden opettajien tuki haihtuu hetkessä ja ainoaksi ystäväksi mediapyörityksen keskelle joutuneelle opettajalle jää oppilasohjaaja, johon vararehtori on järjestyksenpidossa tukeutunut. Sivujuonteena kirjassa on opettajan väsyminen kurinpito-ongelmiin, rasistiset asenteet ja ihmissuhteet poliisilaitoksella, pääjuonena vanhemmuuden puuttuminen ja löysä johtajuus sekä näiden seuraukset. Sen verran juonikuviosta voi ehkä paljastaa, että pommia ollaan tekemässä, mutta räjähtääkö se ja kuka sitä on räjäyttämässä - se jääköön kertomatta.

Nopeasti luettu mielenkiintoinen kirja ajankohtaisista aiheista.

Jukkala, Jorma Eerik
Kulissi
Reuna Oy 2017
229 sivua